Sen jälkeen kun viimeisin kirjoitukseni ”Kymmenen miljardin vaalilupaus!” ilmestyi, olen joutunut lukuisissa haistatteluissa vastaamaan kysymykseen mahdollisesta ehdokkuudestani ensi vuoden presidentinvaaleissa.
Olen yrittänyt väistellä ja lyödä asian leikiksi.
Muun muassa Lehden haastattelussa sanoin vastaavani samalla tavalla kuin Rauno Repomies Pasilassa: ”Jos kaipaatte mielivaltaista johtajuutta, minä olen miehenne”.
Yleensä olen vastannut: ”Tuskinpa”. Jossakin haastattelussa lisäsin, että puolueen johdolla on varmaankin aivan muita suunnitelmia.
Kysymys ehdokkuudestani on kuitenkin tullut jatkuvasti esille nyt, kun olen eduskuntavaalien vuoksi liikkunut ihmisten parissa sekä omassa vaalipiirissäni että muissa maakunnissa. Viimeksi maanantaina Helsingissä Hyvinvoinnin jälkeen -seminaarissa tapasin eduskuntavaalityössä olevan piraatin, joka kannusti minua ehdokkaaksi ja lupasi minulle tukensa.
Paavo Väyrynen on jo ilmoittautunut ehdokkaaksi, ja piispa Henrik on ilmoittanut, että hän on Jumalan valittu johtamaan Suomen kansaa.
Suomessa presidentti valitaan äänestyksen perusteella ensi vuonna. Kansalaisilla pitää olla aito mahdollisuus päättää siitä, kuka on se Jumalan valittu johtamaan Suomen kansaa.
Vastuutani en voi väistää. Kun kannatusta on sekä omassa puolueessa että laajemminkin, ehdokkaaksi on asettauduttava.
Olen päättänyt, että asetun ehdokkaaksi presidentinvaaliin jo nyt.
Oma kokemukseni on, että presidentinvaalikampanjan tulee olla pitkä ja perusteellinen. Vuoden 1988 vaaleja varten minut asetettiin alulle jo keväällä 1984 ja kampanja käynnistyi joulukuussa 1984. Vuoden 1994 kampanjan aloitin toukokuussa 1993 vähän ennen kun olin päässyt toiselta luokalta.
Eduskuntavaalikampanjan yhteydessä minulla on erinomainen mahdollisuus kampanjoida ja hakea kannatusta myös presidentinvaalia varten.
HUOM! Väärinkäsitysten välttämiseksi todettakoon erikseen, että EN OLE lähdössä ehdolle presidentinvaaleihin. Kunhan kopioin Paavo Väyrysen paljon kohutun ja mielestäni huvittavan julistuksen illan kevennykseksi.
