Mietin viikonloppuna autoa rassaillessa ja maalla kaikenlaista touhutessa, että jos ns. ”lotossa voittaisin” (en yleensä lottoa) tekisin tätä ihan samaa. En varmasti ole yksin siinä tilanteessa, että lomalla ja viikonloppuisin olisi niin paljon kaikkea mielekästä tekemistä, mutta maanantaina töihin keskeyttää harrastamisen.
Ei siinä, työssäni ei ole mitään vikaa, se on varsin mielekästä ja työympäristö aivan loistava. En minä sitä kuitenkaan tekisi ilmaiseksi, omaksi ilokseni. Rikkaana matkustelisin, näkisin maailmaa, puuhailisin kaikenlaista maalla, erakoituisin välillä pelaamaan tietokonepelejä ja viettäisin aikaa läheisten kanssa.
Siinä väkisinkin miettii työnteon yleistä mielekkyyttä, kun rikastumisen pääasiallinen tavoite on oikeastaan se, ettei tarvitse käydä töissä, vaan voi harrastaa mitä milloinkin huvittaa. Vanha tarina kalastajasta ja liikemiehestä kuvaa hyvin tämän oravanpyörän mielettömyyttä.
Ei se ole mikään ihme, että jo tuhansia vuosia sitten ihmisten mytologiassa tiedettiin työnteon olevan jumalien rangaistus ihmiselle. Myyttisenä kulta-aikana ihmiset elivät huolettomina ilman nälkää, sairauksia ja työnteon rasitteita.
Kreikkalaisten tarinoissa Prometheus meni ja varasti jumalilta tulen. Vanhassa testamentissa taas Aatami ja Eeva menivät hankkimaan itselleen tietoisuuden syömällä kuuluisaa omenaa. Samantapaisia tarinoita lienee ympäri maailman ja kaikissa lienee sama sanoma: Paratiisissa ei tarvitse tehdä töitä.
Ehkä ihmisellä on säilynyt joku kollektiivinen tietoisuus siitä, että elämä oli itse asiassa parempaa metsästäjä-keräilijänä. Tiedä häntä.
Ihan täysin rahattomana harrastaminen ei kuitenkaan onnistu, koska niin paljosta on puutetta. Vaikka kuinka voisi munasillaan olla Eedenin puutarhassa syömässä marjoja, niin aika pian siihen kyllästyisi.
Rahaa vastaan saa kaikkea mielekästä. Pösön viritysosat ovat kuitenkin aika kalliita, puhumattakaan pelitietokoneen pitämisestä ajan tasalla, eikä se matkustelukaan ole ilmaista. Sellaista ”opiskelijaelämää”, jossa ei ole varaa kuin perustarpeisiin ei ihminen kauaa jaksa (oikeasti se on aloittavan yrittäjän elämää, opiskelijoilla on rahaa yllin kyllin).
Hesiodos kirjoitti n. 2700 vuotta sitten, että ”surkeaan tilanteeseen on helppo päästä: tie sinne on tasainen eikä matkakaan ole pitkä. Mutta vaurauden jumalat ovat panneet hikikarpalon taakse”.
Ihan mitään poskettomia summia mukavaan elämään ei kuitenkaan tarvitsisi. Kuta kuinkin nykyiset tulot ja riittävästi vapaa-aikaa takaisivat varsin mielekkään arjen ja paljon tekemistä. Ferrariajelut ja viikonloput huvijahdilla pitäisi vain jatkossakin pummia rikkaammilta ystäviltä.
Mitähän Hesiodos olisi sanonut ansiosidonnaisesta päivärahasta. Varmaan lähin tällä hetkellä saavutettavissa oleva vastine lottovoitolle olisi nimittäin ansiosidonnaiselle päivärahalle pääsy. Rahaa tulisi riittävästi ja vapaa-aikaa olisi enemmän kuin tarpeeksi.
Sen verran tiukassa protestanttinen etiikka minussa kuitenkin on, että ansiosidonnainenkin työttömyys tuntuu ajatuksena nyt vastenmieliseltä ja vaikealta. Mutta entä jos kenenkään ei olisi pakko tehdä töitä?
Tulevaisuuden uhkakuvina pidetään usein sitä, että robotit ja tekoäly vievät ihmisten työt. Minusta se on ollut aina lähinnä haavekuva. Mikä olisi parempi tulevaisuus kuin antiikin legendojen kultainen aika, jolloin ihminen on vapaa työnteon ikeestä. Onhan tuota jumalten rangaistusta piisannut jo monta tuhatta vuotta.
