Tänään päivän poliittinen pääuutinen on ollut ministeri Laura Rädyn “verojen välttely” niin sanottujen “monimutkaisten yritysjärjestelyiden” kautta nostettujen ”verottomien osinkojen” muodossa. Ylen uutinen aiheesta on puhdasta sitä itseään, jota sitten kaikenlaiset agitaattorit heittelevät ympäriinsä kuin apinat omaa ulostettaan.
Nykyiselle kulttuurille ominaisella tavalla Räty nöyränä ja tilanteen tasalla olevana poliitikkona jo pahoitteli sanomisiaan ja verojärjestelyitään. Toivoisin, että edes joskus tällaisen aiheettoman ryöpytyksen kohteeksi joutunut poliitikko sanoisi vanhaan hyvään paavolipposmaiseen tyyliin jotain sen suuntaista kuin ”So what? Suksikaa kuuseen”.
Rädyn monimutkaiset yritysjärjestelyt olivat lähinnä sitä, että hänellä on osakeyhtiö, joka sai rahaa DocOne –yhtiöltä, jossa hän oli osakkaana. DocOne taas sai rahansa kun Räty ja muut osakkaat tekivät – mitäpä muutakaan kuin – töitä. Verotuksellisesti tämä on joskus järkevämpää kuin palkkatulojen nostaminen. Yleisradion oma hallintorakenne lienee huomattavasti monimutkaisempi.
Yrityksen perustaminen, siihen tulojen kerääminen ja lainmukaisten verojen maksaminen ei liene vielä erityisen suuri moraalinen vääryys, vaikka esimerkiksi SDP:n Sanna Marin pitääkin populismipurkauksessaan tällaista ”verokikkailua” yhteiskunnan syöpänä. Myös Sanna tai kuka tahansa muukin voi halutessaan perustaa yhtiön ja laskuttaa sinne tekemäänsä työtä.
Tietenkään tällainen yhtiöjärjestely ei yksityishenkilölle useimmiten kannata ennen kuin osingoista maksettava vero on matalampi kuin palkkatuloista maksettava, minkä vuoksi Suomessa sitä tekevät lähinnä lääkärit ja juristit. Järjestely voi olla kannattava myös muille, jotka tekevät päätoimen ohella jotain sivutyötä, josta saa ekstraa, jota ilmankin tulee jotenkuten toimeen. Tällöin sivutyön tulot voi yrityksen kautta käyttää pienemmän yhteisöveron vuoksi johonkin tuottavaan, tai nostaa ne ulos vasta kun oikeasti tarvitsee rahaa.
Paljon kohuttuja verottomia osinkoja ei edelleenkään ole olemassa, koska yhtiö maksaa ensin tuloksestaan 20% yhteisöveron ja luonnollisesti myös pakollisen yleisradioveron. Kutakuinkin saman prosentin verran maksaa eri vähennyksistä riippuen veroja esimerkiksi 25 000 – 35 000 euroa vuodessa tienaava palkkatyöläinen. Tässä vaiheessa yrittäjä ei ole kuitenkaan saanut vielä penniäkään.
Tämän jälkeen yhtiön matemaattisesta arvosta (usein käytännössä kyse on yhtiössä olevista rahoista) on voitu aiemmin jakaa ”verottomasti” 9% osinkoina.
Toisin sanoen, 100 000 euroa yritykseensä esimerkiksi sivutoimisen lääkärin työstä vuosien aikana laskuttanut on maksanut ensin 20 000 euroa veroja, jonka jälkeen hän on voinut nostaa ”verottomasti” kaikki 7200 euroa. Todellinen veroprosentti käteen jäävästä tulosta on ollut vain vajaat 280 prosenttia.
Edellä mainittu siis Rädyn ”verokikkailun” aikana. Sittemmin osinkojen verotusta on kiristetty. Kuluvan vuoden alusta lähtien jaetusta osingosta 25 % on veronalaista pääomatuloa ja 75 % verotonta tuloa 150 000 euroon saakka, jos jaettu osinko on enintään 8 % osakkeen matemaattisesta arvosta.
Kapulakieli sikseen. Nykyisellään siis jos yrityksen arvo on esimerkiksi 1,5 miljoonaa euroa, voi osinkoja nostaa ”edullisesti” 120 000 euroa, josta maksetaan veroja 9000 euroa. Henkilökohtainen veroprosentti jää tällöin alhaisen näköiseksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että ennen kuin 1,5 miljoonan yrityksestä näitä ”verovapaita”osinkoja pääsee nostamaan, on veroja taas maksettu 375 000 euroa, eli saadakseen itselleen 111 000 euroa käteen, pitää yrittäjän maksaa ensin valtiolle melkein 400 000 euroa veroja.
Tietysti tämän jälkeen yrityksen tilillä on vielä rahaa, jota voi seuraavana vuonna nostaa tai sijoittaa, ja tuloa tulee toivottavasti myöhemmin lisää, mutta varsinaisesta lottovoitosta ei voine puhua. Kannattaa myös muistaa, että yrityksen rahat eivät ole omia rahoja, eikä niitä saa käyttää kuin yrityksen menoihin.
Jos yritys päätetään joskus nostaa ”kuivaksi”, eli nostetaan koko 1,5 miljoonan euron tulo kerralla ”jättiosinkoina” tulee siitä maksettavaksi taas verot. Yhteisöverot, yleisradioverot ja osinkoverot maksettuaan yrityksen tyhjentänyt on maksanut veroja kaiken kaikkiaan reilusti yli 40%, joka ei jää kovin kauas korkeimmista palkkaveroluokista – Helsingissä nopean vilkaisun perusteella 46,5% ilman mitään vähennyksiä.
Palkan verotuksesta sentään voi vähentää erilaisia työmatkakuluja, lapsivähennyksiä, kotitalousvähennyksiä, asuntolainan korkoja ja muita, jolloin parhaassa tapauksessa työntekijä saattaa maksaa pienemmät verot kuin yrittäjä. Se ei tietenkään kenenkään mielestä ole ”haitallista verokikkailua”. Jos johonkin kikkailuun pitäisi puuttua, niin kansanedustajien verottomiin ja vastikkeettomiin kulukorvauksiin, joita ei kenelläkään muulla ole mahdollista saada – samaan aikaan kun kilometrikorvauksia ja työmatkavähennyksiä halutaan leikata.
En tiedä kuinka paljon yrittäjän pitäisi Sanna Marinin tai muiden kriitikoiden mielestä maksaa veroja, jos lain mukaan oikein maksettu ei riitä. Vastaus lienee, että mikään ei riitä. Vaikka aiemman esimerkin yrittäjä maksaa 1,5 miljoonan tuloistaan veroja pyöreästi 600 000 euroa, sillä ei maksa edes demariministereiden vuoden palkkioita.
Suositeltavin ”verokikkailu” suomalaiselle yrittäjälle lienee muuttaa suosiolla pois Suomesta. Työlleen saa paremmin vastinetta jo Suomenlahden eteläpuolella, eikä kaupan päälle tule jatkuvaa halveksuntaa. Vironkilpisellä – autoverottomalla – Ferrarilla voi sitten kauniina kesäpäivänä käydä kiusaamassa kateellista rahvasta Kaivopuiston rannassa. Kovempi kaveri voi häipyä vaikka Singaporeen, kuten ”iloisena veronmaksajana” tunnetun Supercell-Paanasen velipoika kavereineen.
Verottomien osinkojen myytti elää ja voi paksusti, koska suuri rahvaan massa on tietämätöntä ja sosisaliratti* tarvitsee valtansa tueksi vastakkainasettelua. Ehkä tästäkin kohusta taas joku ylisuuren sosiaalivaltion löysässä hirressä oleva veronmaksaja katkeroituu ja päättää äänestää demareita, koska – kuin jo Ilmari Kiannon Punaisessa viivassa yli sata vuotta sitten luvattiin, ”vaalipäivästä lähtien pennit siirtyisivät rikkailta herroilta köyhille työläisille”.
* Kiannon Punaisessa viivassa käytetty termi demarille
