”Suomi on paska maa, täällä on kaikki ihan perseestä”. Kummeli -elokuvasta lainattu kommentti tiivistänee blogini sisällön yhteen virkkeeseen. Enemmän tai vähemmän aktiivisesti olen soittanut samaa levyä ainakin viimeiset kuusi vuotta ja koostanut aiheesta kirjankin.
Mutta ei se ole sitä. Ei Suomi ole paska maa. Suomi on yksi maailman parhaista maista niin luonnon, kulttuurin kuin ihmistenkin osalta. Ainoastaan ilmastoa en ala puolustelemaan. Tämä maa on minulle rakas ja siinä on niin paljon hyvää ja puolustamisen arvoista, ettei sitä yksiin kansiin voisi parhainkaan kynäilijä mahduttaa.
Välittämisestä minä valitan ja vaikeroin. Koen aitoa huolta isänmaasta ja sen ihmisistä. Hyvinvointia ja vaurautta tuottava talous on jumissa ja poliitikot virkamiesarmeijan tuella rakentavat kovaa vauhtia kafkamaista sääntelyhelvettiä. Julkinen sektori kasvaa kuin mytologinen maailmankäärme Jörmungandr kääriytyen lopulta koko maailman ympäri ja purren omaa häntäänsä. Kaiken lisäksi paljon puhuttu suomalainen sisu tuntuu vuosikymmenien aikana lyhentyneen sossuksi.
Monen mielestä yrittäjien (ja etenkin minun) pitäisi lopettaa jatkuva valittaminen ja keskittyä siihen kaikkeen hyvään mitä meillä on. Ylen haastettelussa Taivas + Helvetti -poppoon Antti Kirmanen puhui yrittäjyysaiheisen keskusteluillan järjestämisestä. Tilaisuuden viesti olisi Kirmasen mukaan seuraava: ruikuttamisen sijaan täytyy ryhtyä toimeen.
”Kuten Miki Kuusi sanoi Yrittäjä-illassa, kenenkään yrittäjyys ei ole kiinni valtiosta. Verotusta ja sääntelyä on kaikkialla. Ne eivät ole yrittämisen esteitä, vaan olosuhteita, joiden kanssa pitää tulla toimeen”, Kirmanen sanoi haastettelussa. Hänen mukaansa ei pitäisi märehtiä olosuhteiden puutteita, vaan tarttua vain rohkeasti toimeen.
Olen täysin eri mieltä. Ei pidä olla tyytyväinen olosuhteisiin tai ”tarttua rohkeasti toimeen”. Mikään innostus ei muuta sitä tosiasiaa, että vaikka kampaajalla on vain kaksi kättä, eikä hän voi nykyisissä puitteissa kummoista toimeentuloa tehdä ja kaupan päälle tulee valitusta liian pienestä tekstistä hinnastossa. Ei konepajan auta tarttua rohkeasti toimeen, jos verottaja vie vuodenvaihteessa viidenneksen rahoista, jotka olisi voitu käyttää seuraavan vuoden investointeihin.
Ravintolaa ei paljoa lämmitä asiakkaat karkoittava pettynyt Oiva -naama sen vuoksi, että harjat eivät olleet oikeilla paikoillaan siivouskomerossa ja tarkastajalla oli huono päivä. Kylän lapsia ei kiinnosta, että 300 000 yrittäjää pärjää sääntelyviidakossa jos luistinrata jää talvella jäädyttämättä sen vuoksi, että vapaapalokunnan kuljettajalla ei ole tarpeetonta ja kallista ammattiajolupaa.
Jostain on jäänyt mieleeni lause: ”Kaikki mitä tarvitaan pahan voittoon, on että hyvät ihmiset eivät tee mitään”. Pahan voitosta puhuminen on turhan teatraalista, mutta asian ydin on mielestäni oikein. Ei meidän tule hyväksyä maamme alasajoa, vaan ottaa rohkeasti kantaa ja toimia sitä vastaan. Yrittämisen kohtuuttomien esteiden ja mielivaltaisen sääntelyn hyväksyminen ”olosuhteina” on kuin hyväksyisi koulukiusaamisen keskeisenä osana koulunkäyntiä tai ryöstöt ja raiskaukset osaksi kaupunkikulttuuria.
Halutessaan yrittäjät voivat ottaa ”bottomina” vastaan kaiken mitä työnnetään, vaikka vähän sattuisikin ja kiitellä päälle vielä kun pyyhkivät hyvinvointivaltion lastit naamaltaan. Vaihtoehtoisesti voisimme näin itsenäisyyspäivän hengessä kerätä hieman isovanhempiemme sisun rippeitä ja todeta, että ”Perkele mie oon saant tarpeeksein. Pohja se on miunki säkis”.
Osana pätkä Väinön Linnan hieman tuntemattomampaa teosta, ”Tuntematon yrittäjä”.
