Telakkateollisuus sai kaipaamansa piristysruiskeen kun valtio myönsi korealaisten STX:n Turun telakoille 31 miljoonaa euroa ”innovaatiotukea” ja lisäksi sitoutui ostamaan telakan maa-alueet 23,5 miljoonan euron hintaan. Yhteensä telakkateollisuutta siis tuettiin veronmaksajien rahoista 54,5 miljoonalla eurolla. Vastineeksi valtio ei saanut edes mitään konkreettista lupausta Turun telakan kehittämisestä.
Monen mielestä kyseessä on hyvä asia ja oikea päätös. Pelastetaan suomalaisia työpaikkoja, valtio saa rahat verotuloina takaisin, telakkatyöntekijöiden kulutus piristää taloutta ja niin edelleen. Mikäli talous olisi näin helposti nostettavissa raiteilleen, eikö kaikkia aloja ja yrityksiä kannattaisi vain tukea loputtomiin? Valtio vain keräisi kaikki tulomme veroina ja jakaisi ne takaisin tukina.
Telakkatuki ei ole mitään muuta kuin suora tulonsiirto telakkateollisuudella työskenteleville ja STX:n korealaisille omistajille. Koska välikätenä oli valtio, veronmaksajat hävisivät valtavan byrokratiakoneiston pyöriessä myönnettyjen tukien lisäksi varovaisestikin arvioiden kymmenisen miljoonaa euroa savuna ilmaan.
Samalla hetkellä kun STX:ää tuettiin, hävisivät kuluttajat ja muut yritykset sen, minkä Turun telakkateollisuus hyötyi. Toisin sanoen, sinun työstäsi, sinun yrityksesi voitoista, ja sinun ostamastasi polttoaineesta meni noin 65 miljoonaa euroa muiden taskuihin.
Nyt veronmaksajilla on 65 miljoonaa euroa vähemmän käytettävissä muiden asioiden ostoon. Tämän vaikutuksena muut, tuottavammat toimialat ovat 65 miljoonaa euroa pienempiä, jotta telakkateollisuus voisi olla saman verran suurempi. Kokonaisuutena vasemmiston hehkuttama tulonsiirto aiheutti suomalaiselle yhteiskunnalle siis merkittävän nettohäviön.
Ihmiset helposti näkevät valtion toimista vain sen näkyvän osan. Turussa säilyy telakka ainakin pari vuotta pidempään ja telakalla on töissä huomattava määrä ihmisiä. Se on kieltämättä näkyvää. Älkää kuitenkaan unohtako, mitä kaikkea veronmaksajat olisivat tehneet samoilla miljoonilla, mutta eivät enää pysty. Sitä on kuitenkin hankala hahmottaa, koska se on näkymätöntä. Tämän vuoksi populistin onkin aina helppo ehdottaa uutta rahareikää veronmaksajien rahoilla.
Seuraava tukipaketti jollekin muulle sektorille odottelee kulman takana. Kuten F.A. Hayek asian ilmaisi: ”Kun demokratiassa on kerran hyväksytty ajatus, että valtio huolehtii tietystä eturyhmästä, loput ihmiset yrittävät väistämättä laajentaa valtiojohtoisuutta myös omaksi edukseen”.
Jos telakkateollisuus ei pärjää omillaan, on kyseessä joko auringonlaskun ala, jonka pitääkin antaa kuolla, tai vaihtoehtoisesti liian korkeat palkat, verot, ja sosiaaliturvamaksut haittaavat kilpailukykyä liikaa. Kummassakaan tapauksessa alan tukemisessa ei ole mitään järkeä.
On aivan luonnollista, että jatkuvasti kuolee ja syntyy uusia yrityksiä ja toimialoja. Itse asiassa, jotta uusille toimialoille vapautuisi työvoimaa ja pääomia, pitääkin vanhojen toimialojen kuolla. Kannattamattomien yritysten tekohengityksellä hidastetaan vaurauden lisääntymistä sekä taloudellisten ja tieteellisten innovaatioiden syntyä.
Loppuun mentalistinen ennustus: Nykyiset laivat rakennetaan loppuun valtion rahoilla, niiden myynnistä saatavat rahat menevät Etelä-Koreaan ja Turun telakka suljetaan.
Päivitys 2017: Turun telakaa myytiin eteenpäin saksalaisille
