Ilmastonmuutostakin pahempi uhka on, että erilaiset sosialistit käyttävät sitä keppihevosena oman ihmisvihamielisen agendansa ajamiseen. Tämä näkyy paitsi mielenosoituksissa, sosiaalisessa mediassa kuin myös enemmän tai vähemmän virallisissa julkituloissa.
Esimerkiksi Vasemmisto-opiskelijat väläyttää kannanotossaan kuinka ”ilmastoliikkeen on oltava naimisissa sosialismin kanssa, jotta meillä olisi vielä toivoa”. Heidän mukaansa yksilön valinta ei ole ”kapitalismin ja sosialismin välillä, vaan tuhon ja sosialismin”.
Mahtipontista puhetta. Sen kummempaa dialogia en saanut aikaan, kun Vasemmisto-opiskelijat blokkasivat minut Twitter -kuplastaan välittömästi sen jälkeen kun kommentoin, että näistä vaihtoehdoista ottaisin mielummin tuhon – siinä on pienempi riski joutua kärsimään.
Sosialismi on aiheuttanut vähiten haittaa Suomen ja Ruotsin kaltaisissa maissa, jotka ovat pohjimmiltaan markkinatalousmaita. Täällä voidaan puhua vielä hyvälaatuisista kasvaimista. Siellä, missä tämä ihmiskunnan syöpä on päässyt leviämään hallitsevaksi, ovat tulokset vähemmän mairittelevia.
Nälänhätää, köyhyyttä, massamurhia ja parhaimmillaankin törkeitä ihmisoikeusloukkauksia. Varovaisestikin arvioiden on sosialismin saavutuksiin laskettava noin 100 miljoonaa uhria. Vähintään dinosaurusten joukkotuhon kaltainen luonnonmullistus tarvitaan, jotta päästäisiin edes lähelle sosialismin ”saavutuksia”.
Sen enempää en ala avaamaan sosialismin ongelmia – siitä kun voisi kirjoittaa vaikka kirjasarjan. Lähinnä tuon esiin, minkä vuoksi suhteellisen täysjärkisen oloiset ihmiset kannattavat sosialismia ratkaisuna ilmastonmuutokseen.
Parhaimmillaan se kannatus näkyy vielä niin, että jyrkästi tuomitaan epädemokraattisen Kiinan ihmisoikeusloukkaukset samaan aikaan kun ajetaan tosiasiallisesti samanlaista järjestelmää tänne.
Sosialismin aivopesu toimii niin hyvin sen vuoksi, että jokainen näkee siinä omat toiveensa ja haaveensa. Kun on järjestelmä, jossa ”joku” ratkaisee nykyiset ongelmat joita ei ole vielä ratkaistu – tässä tilanteessa ilmastonmuutos, on se malli tietysti houkutteleva.
Ludwig von Mises sanoi sen todella hyvin vuoden 1970 puheessaan: ”Ihmiset hyväksyvät sosialismin heidän omien ajatustensa näkökulmasta. He ovat täysin vakuuttuneita, että sosialistinen järjestelmä tulee etenemään juuri sillä tavalla kuin he itse haluaisivat sen edetä…Kun puhumme sosialismista, oletamme, jos olemme sen puolesta, että sosialistinen järjestelmä tulee toimimaan juuri niin kuin yksilöllinen sosialisti haluaa sen toimivan. Oletamme tämän järjestelmän, tämän menetelmän, aikaansaavan tarkalleen ne vaikutukset ja tilanteet, jotka tämä yksilöllinen sosialistisen ajatuksen tukija haluaa saavuttaa.”.
Sosialismissa on monta ihan käytännön ongelmaa, jotka automaattisesti johtavat talouskatastrofiin. Ne eivät kuitenkaan ole merkittävin syy sille, että en voisi koskaan kuvitella kannattavani kyseistä järjestelmää. Sosialismia kannattavat eivät fantasiassaan näe – tai välitä, että ainoa tapa saada aikaan kaikinpuolinen yksimielisyys on kieltää kaikki poikkeavuus ja pakottaa väkivalloin ihmiset toimimaan Järjestelmän näkökulmasta ”oikein”.
Tämä sosialismin parittaminen ilmastonmuutoksen torjuntaan on pidemmän päälle vaarallista. Jos toisessa vaakakupissa on rauhanomainen järjestelmä joka perustuu siihen, että ihmiset vapaaehtoisesti vaihtavat jotain keskenään ja toisessa totalitaristinen dystopia, ei minun ole kovinkaan vaikea valita niiden väliltä. Etenkään kun – vastoin Vasemmisto-opiskelijoiden propagandaa – ei sosialismin vaihtoehto ole tuho.
Yleisesti ottaen järkevät tavalliset ihmiset eivät (toivottavasti) ole kiinnostuneita saamaan sosialismia kylkiäisenä, jos muuten haluavatkin tehdä asioita ympäristön kannalta fiksummin ja energiaa sekä materiaaleja säästävillä tavoilla. Suomen kokoiselle maalle ja kansalle pitäisi riittää yksi epäonnistunut sosialistinen vallankumous.
Sosialismia ei käytännössä pystytä toteuttamaan ilman laajaa terroria, ja demokraattisen järjestelmän puitteissa sen yrittäminen johtaa lähinnä protestiliikkeiden kannatuksen nousuun. Tätä ei edes tarvitse itse keksiä, vaan voidaan lainata suoraan Hugo Chavezia: ”Sosialismi tai kuolema!”. Jos ilmastonmuutoksen vastaiselle työlle haetaan laajojen kansanjoukkojen tukea, vaikea keksiä suurempaa karhunpalvelusta kuin sosialismin kääriminen samaan pakettiin.
