Käytän Facebookia aika paljon. Itse asiassa aivan liikaakin. Käytän sitä työn puolesta mainostukseen ja vapaa-aikana. Lähes kaikki kommunikaatio ystävieni kanssa tapahtuu Facebookin kautta. Koska minulla on kaikenkarvaisia ihmisiä lähes 3000 ”kaverin” joukossa, tuli jo vuosia sitten vastaan ilmiö, jossa ihmiset kertoivat seinällään joutuneensa ”bannatuksi”, eli estetyksi käyttämästä Facebookia.
Ohitin ilmiön turhanpäiväisenä. Ajattelin, että nyt on jaettu taas jotain hyvän maun vastaista. Ihme hörhöt, tutustuisivat käyttöehtoihin. Ei minulle koskaan ole tullut mitään.
Viime aikoina Facebook tuntuu kuitenkin menneen aivan sekaisin sensuurikäytäntöjensä kanssa. En pystynyt jakamaan edellistä blogipostaustani ollenkaan, vaan Facebook ilmoitti sen olevan sääntöjen vastainen. Kun ihmiset kuitenkin päätyivät sinne ja alkoivat itse jakamaan sitä, postaus lähti kuitenkin leviämään Facebookissa.
Edelleenkään en pysty itse jakamaan kirjoitustani, koska se on mystisten ehtojen vastainen, mutta noin 168 muuta ihmistä sen on pystynyt jakamaan. Mitään perusteluja tai vastausta en koskaan saanut kiellolle.
Seuraavan kerran jouduin vaikeuksiin, kun yritimme mainostaa verkkokauppamme uutta tuotetta. Myös tämä päivitys oli jostain syystä ehtojen vastainen. En keksi mitään muuta kuin seuraavan lauseen, joka voisi seksismissään tarttua Facebookin sensuurialgoritmiin:
”Ystävien pyynnöstä laitoimme haun päälle ja selvitimme Kiinan Kommunistisen Kansantasavallan parhaat GPS-paikantimien valmistajat. Tilasimme prototyyppejä, laitoimme niitä autoon, koiralle, kissalle, crossipyörään ja vaimolle selvittääksemme mikä toimii parhaiten”.
No, tästä valitimme, muttemme tietenkään saaneet mitään palautetta, joten päädyimme mainostamaan muulla tavoin vaihtelevalla menestyksellä.
Tänään kirjoitin (omasta mielestäni) humoristisen tekstin otsikolla ”Tiesitkö tämän Mustasta Perjantaista”. Siinä ”paljastetaan”, kuinka mustana perjantaina tunnettu alennusmyyntipäivä on syntynyt ja kuinka Kekkonen ja Ahti Karjalainen yrittivät sitä tuloksetta saada Suomeen Neuvostoliiton aikana.
Lopputuloksena saimme ilmoituksen, että ”Mainostilisi on poistettu käytöstä, koska sen mainokset rikkovat Facebookin mainostussääntöjä”. Edelleen tuntemattomasta syystä ei siis lähtenyt pelkästään aiottu mustan perjantain mainos, vaan koko mainostili. Mitään syytä ei ilmoiteta, mitään ei voi muuttaa ja kenellekään ei voi valittaa, lukuun ottamatta anonyymiä lomaketta.
Parasta tässä on se, että kymmenen minuuttia myöhemmin kilahtaa ilmoitus, että mainos on hyväksytty. Tili on vain edelleen suljettu täysin tuntemattomasta syystä, emmekä voi mainostaa verkkokauppaamme. Arvostaisin jos tämän lukijat vinkkaisivat kavereilleen kaupastamme osoitteessa www.valco.fi.
Facebook on yksityinen yritys ja saa sinänsä tehdä mitä haluaa mainostensa ja käytäntöjensä suhteen, mutta tuleepahan omakohtaisesti koettua mielivaltaisen sensuurin huonot puolet. Tilanne on vähän sama kuin puhelinliittymä menisi selittämättömästi poikki jos puhelun aikana sanoo ruman sanan. Puhelinoperaattori on vain huomattavasti helpompi vaihtaa kuin sosiaalisen median palveluntarjoaja.
Facebook ei ole kuitenkaan ainoa. Myös Youtubessa, Twitterissä ja muissa sosiaalisen median palveluissa on jatkuvasti enemmän sensuuria. Tätä kehitystä ovat varmasti edesauttaneet Saksan ja Ranskan hallitukset, jotka ovat vaatineet Facebookia torjumaan vihapuhetta palvelustaan uhkasakkojen uhalla.
Ilmeisesti ihmisen täytyy nykyään lähteä virtuaalipakolaiseksi Venäjälle ja käyttää VK.com -palvelua jos meinaa jakaa yhtään mitään muuta kuin kissakuvia sosiaalisessa mediassa. Tilanne on täysin absurdi.
Pian toisen maailmansodan jälkeen saksalainen teologi Martin Niemöller piti puheenn Frankfurtissa, jonka yhteydessä hän lausui ”Ensin ne tulivat” -nimellä tunnetun runon. Nykyversio siitä voisi mennä jotenkin näin:
Ensin ne sensuroivat natsit, enkä puhunut mitään, koska en ollut natsi
Sitten ne sensuroivat vitsit, enkä puhunut mitään, koska en ollut huumorintajuinen
Sitten ne sensuroivat asiallisen kritiikin, enkä puhunut mitään, koska en ollut kriittinen
Sitten ne sensuroivat minut, eikä ollut enää ketään, joka olisi puhunut puolestani.
Sananvapauden ydin on juuri se, että saadaan tuoda julki myös sellaista viestiä, joka ei ole kaikkien mieleen. Olkoon se sitten vihapuhetta tai muuten epämääräistä. Vanhan vitsin mukaan Yhdysvalloissa ja Neuvostoliitossa oli molemmissa sananvapaus, koska kummassakin sai vapaasti haukkua Yhdysvaltojen presidenttiä. Samankaltaiseen sananvapauden käsitykseen ollaan valumassa myös täällä.
Vaikka markkinatalous loisikin Facebookille sensuurivapaan vaihtoehdon, ei se nykyisessä lainsäädäntöympäristössä kauaa pysyisi pystyssä ennen kuin hallitukset alkaisivat vaatimaan sensuuria myös sinne.
Sananvapaus on äärimmäisen tärkeä arvo, jota hallitusten pitäisi puolustaa. Sen sijaan, että sosiaalisen median tarjoajia vaaditaan ”ehkäisemään vihapuhetta” pitäisi niitä vaatia ylläpitämään sananvapautta palveluissaan – tai vähintään olla kiinnittämättä asiaan huomiota.
