Uusi vuosi alkoi traagisella ja paljon palstatilaa saaneella onnettomuudella, kun helsinkiläinen pikkutyttö kuoli rattijuopon yliajamana. Tapahtunut on erittäin vakava ja järkyttänyt kansan syviä rivejä. Tyypilliseen tapaansa poliitikot ovat välittömästi tytön haaskalla jo kauan ennen hautajaisia, käyttääkseen hänen traagista kuolemaansa oman uransa pönkittämiseen.
Koska media antaa tapahtuneelle palstatilaa ja kansa on nyt rattijuopumuksesta järkyttynyt täytyy poliitikkojen mielestään tehdä heti ”jotain”. Välittömästi turhanpäiväisen käsienheiluttelun aloittivat ainakin liikenneministeri Merja Kyllönen (vas), oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r), sisäministeri Päivi Räsänen (kd) ja peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd). Kaikki vaativat heti pakollista alkolukkoa ja promillerajan laskemista.
Mielestäni kyseessä on suoranainen malliesimerkki siitä, miten poliitikot tekevät paniikissa typeriä ja epäjohdonmukaisia päätöksiä. On tapahtunut traaginen onnettomuus, jota kukaan ei tietenkään olisi halunnut tapahtuvan. Kyseessä on onneksi harvinainen yksittäistapaus, eikä poliitikkojen sen vuoksi pitäisi ruveta huitelemaan sinne tänne vain, jotta näyttäisi siltä, että ”edes jotain” ollaan tekemässä.
Vaikka poliitikot ja media rahvasta kuohuttaakseen antavat ymmärtää muuta, on rattijuopumusten määrä jatkuvasti laskenut. Vuoden 2003 jälkeen ei ole kertaakaan ollut vähemmän rattijuopumuksia kuin viimeisimpänä tilastovuonna 2010. Tänä vuonna poliisin ratsioissa kärysi vähiten rattijuoppoja 33 vuoteen, myös maistelleiden, eli alle 0.5 promillea puhaltaneiden määrä on laskenut jatkuvasti. Rattijuoppoja ei siis ole ollut viime vuosina mitenkään poikkeuksellisen paljon.
Yhden onnettomuuden vuoksi ei ole mitään syytä tehdä äkkinäisiä toimenpiteitä. Promillerajan lasku ja alkolukkojen määrääminen pakolliseksi ovat aselain uudistamisen kaltaisia epäpätevien poliitikkojen paniikkireaktioita. Pää kylmänä myös tähän ongelmaan voitaisiin puuttua paremmin. Siinä toiveessa, että joku edellä mainituista ministereistä sattuisi tämän lukemaan, voin antaa ilmaisen vinkin siitä, mitä tilanteelle tulisi tehdä.
Ensinnäkin alkoholia yli 0,2 mutta alle 0,5 puhaltaneiden merkitys onnettomuustilastoissa on mitätön. Kaikista kuolemaan johtaneista onnettomuuksista (2008) oli maistelleiden osuus vain 2,7%. Laskemalla promillerajaa olisi tuskin yhtään näistä onnettomuudesta vältetty.
Nollatoleranssilla sen sijaan vaikutettaisiin negatiivisesti tuhansien, ellei satojen tuhansien tavallisten ihmisten käytännön elämään. Alkoholin kohtuukäytön pitäisi olla mahdollista, eikä valtiovallan tulisi ohjata siihen, että aina kun lähdetään tilaisuuteen, jossa tarjotaan alkoholia, vedetään kovat kännit, koska sen yhdenkään jälkeen ei voi kuitenkaan enää ajaa kotiin. Promillerajan lasku ei siis auta mitään.
Ministerit puhuivat promillerajan laskun antavan jonkin ”signaalin”. Niin se tekeekin, mutta vääränlaisen. Siinä valtio jälleen kerran kiristää ruuvia niiltä, jotka oikeasti eivät tee mitään väärää. Ongelmana ovatkin ihmiset, jotka todella rankan juomisen jälkeen lähtevät rattiin. Heihin ei vaikuta se, onko promilleraja 0.2 vai 0.7.
Ruuvia tuleekin kiristää niiltä, jotka rattijuopumuksiin syyllistyvät. Humalaisen harkintakyky on vajavainen, mutta taustalla on aina jonkinlainen hämärä tietoisuus. Syyntakeeton ihminen ei humalassa ole. Siihen, lähdetäänkö johonkin vaikuttaa mielikuva teon mahdollisista seurauksista ja oma mielipide teon typeryydestä.
Olen itse aiemmin julkisesti tunnustanut ajaneeni kerran humalassa autolla. Ihan jo omaa toimintaa analysoimalla voi päätellä, ettei promilleraja siinä tilanteessa kiinnostanut. Humalassa ajo tuntui silloin pikkujutulta, kuin punaisia päin kävelyltä, ja rangaistukset siitä mitättömiltä. Myös rangaistuksen saatuani rangaistus tuntui näin jälkeenpäin aika vaatimattomalta.
Oppimiskykyisenä ihmisenä opin kuitenkin kerrasta. Mikäli mielikuva rattijuopumuksesta olisi sellainen, kuin se nykyään on, ja tiedossa olisi ollut, että tämän tekemällä joudut pahaan kuseen, olisi sekin hölmöys varmasti jäänyt tekemättä.
Yleiseen mielipiteeseen vaikutetaan koko ajan erilaisin kampanjatoimin, mikä onkin toiminut, koska rattijuoppojen määrä on vähentynyt. Ihmiset siis suhtautuvat humalassa ajamiseen jo nyt todella negatiivisesti. On silkkaa pötyä, että rattijuoppous olisi suomalaisessa yhteiskunnassa jotenkin ”hyväksyttyä”, tai että nykyiset promillerajat kannustaisivat autoilemaan perskännissä.
Todellisiin ongelmatapauksiin tulisi mielestäni vaikuttaa rangaistuskäytännöillä. Toisin sanoen mielestäni paras tapa puuttua tähän ongelmaan olisi koventaa rangaistuksia ja tehdä rattijuopumuksesta selvästi koventava peruste mm. yliajotapauksissa.
Viikin tapauksessa kyse oli moninkertaisesta rikoksenuusijasta. Kannattaisi vakavasti pohtia, olisiko sen kaltaisessa tapauksessa muutettava rangaistuskäytäntöä siten, että kuolemantuottamuksen sijasta teko voitaisiin tuomita tappona tai vaikka murhana.
Mieluummin rikollisille kunnon rangaistukset kuin turhaa kiusantekoa rehellisille ihmisille.
****
Oikaisu STT:n torstain 5.1. juttuun ministereistä ja alkolukosta. Jutussa kerrottiin virheellisesti, että kaikki neljä ministeriä ovat yhtä mieltä siitä, että rattijuopumuksen promillerajaa pitäisi laskea. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) ei kuitenkaan usko, että rajan laskeminen ratkaisisi perusongelmaa. Hän kannattaa pakollista alkolukkoa, tehokasta hoitoonohjausta ja valvontaa.
