Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on nykyisellään sekava ja byrokraattinen erilaisten tukien viidakko, joka hyvistä tarkoitusperistä huolimatta on ihmisarvoa alentava ja pakottaa joutilaisuuteen. Sosiaaliturvan ja palkkatyön yhdistäminen on mahdotonta, pienetkin ansiot vähentävät sosiaaliturvan määrää, pienyrittäjät jäävät käytännössä sosiaaliturvan ulkopuolelle ja tilapäisten työsuhteiden vastaanottaminen ei ole kannattavaa. Työttömyysturvassa oleva kannustinloukku on aivan järjetön: Jos pysyt työttömänä, saat tasaisen toimeentulon työttömyysturvan kautta. Jos otat työtä, erityisesti lyhytaikaista sellaista, työttömyysturva katkeaa.
Nykyisellään perustoimeentulo on hankalan anomisen ja viranomaisharkinnan takana. Pahimmillaan kuukausien odotus ilman mitään varmuutta toimeentulosta ja sekavan byrokratian viidakossa seikkailu ei ole ihmisarvoista. Kun hakemusten käsittely voi kestää kuukausia, näkee yllättäen työttömäksi jäänyt tai sairastunut ihminen pahimmillaan nälkää. Olen itse ollut tässä tilanteessa, enkä olisi pärjännyt ilman läheisteni apua.
Tukijärjestelmän kankeus houkuttaa harmaan työn pariin, koska työpalkka vähennetään työttömyyskorvauksesta. Työttömälle tämä on rankaisu töihin menosta – hän nimittäin tienaa saman tai vähemmän kuin työttömänä ollessa jonka lisäksi työttömyysturvan katkettua alkaa uusi hakemusprosessi ja odotusajat ennen korvausten uudelleenkäynnistymistä.
Perustulo, kansalaispalkka tai samankaltaiseen lopputulokseen johtava negatiivinen tulovero on sosiaaliturvajärjestelmä, jossa nykyinen syyperustainen sosiaaliturva on kokonaan tai osittain korvattu kaikille kansalaisille maksettavalla perustulolla. Perustulo on verovapaa etuus, jota ei tarvitse erikseen anoa. Kyseessä on ainutlaatuisen järkevä asia ollakseen Suomessa erityisesti vihreän puoleen ajama.
Perustulon myötä monenlaisissa tukiviidakoissa seikkaileminen vähenisi merkittävästi ja kansalaisten ”luukuttaminen” loppuisi. Monen sairaan, vanhuksen ja mielenterveysongelmaisen ihmisen kyky huolehtia hänelle kuuluvan sosiaaliturvan hakemisesta on niin heikko, että monet jäävät jopa vaille lakisääteisiä etujaan puhumattakaan harkinnanvaraisesta sosiaaliturvasta. Viimeksi mainitun hakeminen ja myöntäminen on lisäksi usein nöyryyttävä prosessi, joka nujertaa entisestäänkin heikkoa itsetuntoa.
Mallia on vastustettu, koska sen on pelätty kannustavan toimettomuuteen ja vähentävän työn kannustavuutta. Tällainen pelko on luultavasti tullut tiettyjen ryhmien esillä pitämistä vaatimuksista, joiden mukaan ns. kansalaispalkan pitäisi olla 1000-1500 euroa kuussa, mikä on täysin mahdotonta. Mahdollista olisi kuitenkin taata kohtuullinen, vähintään nykyisten avustusten mukainen toimeentulo ilman taistelua byrokraattien kanssa.
Perustulomalli itsessään ei anna yhtään enempää rahaa työttömälle, mutta se tekee hänen elämänsä huomattavan paljon helpommaksi.
Olen lukenut myös kritiikkiä siitä, että perustulon lisäksi tarvittaisiin edelleen suuri määrä nykyisiä etuuksia, joilla kompensoidaan esimerkiksi asumisesta, lapsista, työttömyydestä ja työkyvyttömyydestä aiheutuvia kustannuksia tai tulonmenetyksiä. Kriitikoiden mukaan järjestelmä ei näin ollen yksinkertaistuisi.
Yllä oleva kritiikki on täyttä sontaa. Malli joka korvaa noin 70% erilaisista tukimuodoista vähentää aivan varmasti byrokratiaa, vaikka jotain tukimuotoja jäisikin. Malli vapauttaisi huomattavan määrän resursseja muiden hakemusten käsittelyyn, jolloin usean kuukauden odotusajat ilman toimeentuloa olisivat historiaa.
Perustulomallin pienyrittäjälle tuoma turva on korvaamaton, sillä koskaan ei pysty kuukausia etukäteen ennustamaan esimerkiksi omaa äkillistä sairastumistaan, tai jotain muuta syytä, jonka vuoksi yrittäjälle voi tulla hetkellinen rahapula. Opiskelijat arvostanevat myös mahdollisuutta käydä töissä ilman pelkoa tukien takaisinperinnästä myöhemmin.
Mallia ei ole vielä otettu käyttöön missään muualla, mikä on ollut huolen aihe ja mahdollisuus kritiikkiin perustulon vastustajille. Ilmeisesti Suomi ei voi enää olla missään asiassa edelläkävijä, vaan kaikki apinoidaan muilta. Ei vuonna 1906 naisten äänioikeuttakaan ollut käytännössä missään, luultavasti samaa argumenttia on käytetty myös silloin kun naiset on haluttu pitää pois päätöksenteosta.
Mielestäni malli, jossa kuka tahansa voisi lisätä tulojaan pienyrittäjyydellä, tai osa-aikatöillä ilman byrokratiahelvettiä, pelkoa karenssista tai kannustinloukusta on nimenomaan työhön kannustavaa. Nykyinen malli, jossa työtön ei voi ottaa töitä, jotka eivät ole täysin varmoja ja täyspäiväisiä tukien menettämisen ja karenssin pelossa passivoi ihmisiä olemaan kotona. Väitän, että sellainen ihminen, joka epäilee perustulon saajan haluavan maata kaiket päivät sohvalla ei ole koskaan kokenut pienituloisen elämää. Ei kukaan halua olla köyhä, ja jos haluaa, ei mikään valtion toimi aja häntä töihin.
Olen tehnyt tästä aiheesta aloitteen Kokoomuksen puoluekokoukseen Jyväskylään ja aion sitä siellä puolustaa, sillä mielestäni kyseessä on erittäin tärkeä poliittinen uudistus. Asia on viimeisen päälle omani, sillä olen henkilökohtaisesti saanut kokea nykyisen järjestelmän anaaliuden useammassakin tilanteessa.
Ensin jäin tyhjän päälle varusmiespalveluksen jälkeen, mutta selvisin kun pääsin nopeasti töihin. Olen odotellut viikkotolkulla tukipäätöksiä ilman muuta toimeentuloa kuin läheisten tuki. Olen maksanut kaikki opintotukeni takaisin, kun en muuta ”starttirahaa” saanut yritykseni alkuvaiheeseen ja kokenut yrittäjänä erittäin epävarmaa tulovirtaa. Yhtään näistä ongelmista minulla ei olisi ollut perustulomallin piirissä.
Tässä asiassa minua ei kiinnosta ketä, tai mitä puoluetta äänestätte. Toivon että tämä malli saisi laajan kannatuksen yli puoluerajojen ja se toteutettaisiin mahdollisimman pian.
