Mielestäni yksityiskäyttöön tulevan digitaalisen materiaalin kopiointi pitäisi laillistaa. Itse asiassa koko 600-vuotinen tekijänoikeuden käsite sekä ”nykyaikainen” lainsäädäntö, joka juontaa juurensa fonografien aikaan, kaipaisivat perusteellista rukkausta. Valitettavasti iso osa periaatteista on betonoitu erilaisin direktiivein ja sopimuksin, joten tyydyn nurisemaan ns. nettipiratismista.
Perinteisen käsityksen mukaan nettipiraatti vie leivän köyhän sisällöntuottajan suusta. Jos tuijotetaan pelkästään näkyvää ja ajatellaan mustavalkoisesti, näin todellakin on. Käytännössä asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen, enkä näe tekijänoikeuksilla suojatun materiaalin mustasukkaisessa vartioinnissa mitään mieltä.
Otetaan esimerkki. Pekka 17 vuotta lataa piraattisivulta Kari Rydmanin säveltämän klassikon ”Jospas minä kissan saisin” ja kuuntelee sitä jatkuvasti. Kari menettää teoriassa parikymmentä senttiä hänelle kuuluvia tekijänoikeuskorvauksia. Tämä on näkyvää.
Käytännössä Pekka olisi tuskin koskaan kuullut aiemmin nuorisoidoli Kari Rydmanista. Vertaisverkko toi hänet siis laajemman yleisön tietoisuuteen. Tämän kautta Pekka löytää verkosta myös Karin varsin mainioita pakinoita ja toteaa, että Kari on oikein hieno mies.
Seuraavan kerran, kun The Melbourne Symphony Orchestra esittää Rydmanin teoksia Hartwall -areenalla, Pekka maksaa ilomielin törkeän hintaisen sisäänpääsymaksun kuullakseen lempiteoksensa elävänä. Tämän lisäksi Pekka maksaa itsensä kipeäksi Karin t-paidasta ja Karin nimikoidusta merivahapiipusta. Tämä on näkymätöntä, eikä Kari maksanut markkinoinnista penniäkään.
Tämä teoreettinen esimerkki tuskin riittää vakuuttamaan ketään. Miten asia toimii käytännössä? Sadat tuhannet ihmiset pelkästään Suomessa rikkovat tekijänoikeuksia päivittäin. Musiikkia, pelejä ja ohjelmistoja ladataan luvatta kotikoneille. Näiden kaikkien valvonta on mahdotonta ilman, että ihmisten verkonkäyttöä aletaan jatkuvasti valvoa. Sekään ei riitä, sillä vertaisverkkojen käyttäjät ovat aina askeleen pari edellä valvojiaan.
Kun yhden vertaisverkon käyttäjiä aletaan ratsata, on suuri osa käyttäjistä siirtynyt jo seuraavaan protokollaan. Mikäli tekijänoikeusrikkomuksista yritetään saada käyttäjiä kiinni, lopputuloksena on ainoastaan ihmisten DDR:mäinen kyttääminen, liuta epäoikeudenmukaisia tuomioita, miljoonakulut kyttääjille ja kasvava kapinahenki. Kyseessä on taistelu, jota tekijänoikeuksien haltijat eivät voi voittaa.
Miten nettipiratismiin tulisi mielestäni suhtautua? Kopioitu tuote ei ole varastettu, sillä alkuperäinen teos ei katoa mihinkään. Kopioituihin tuotteisiin pitäisikin suhtautua kilpailevina tuotteina, sillä ne tarjoavat samankaltaista palvelua kilpailukeinonaan hinta ja jossain määrin myös jakelu.
Tällä hetkellä piraatit jakelevat mediaa paremmin, nopeammin ja käyttäjäystävällisemmin kuin yksikään kaupallinen toimija. Esimerkkinä televisiosarjat. Uutuussarjojen ilmestymistä Suomeen joudutaan odottamaan jopa vuosia, minkä lisäksi kerran viikossa tiettyyn kellonaikaan esitettävä sarja ei ole mitenkään käyttäjäystävällinen ratkaisu. Katsojalle on paljon helpompaa ladata kaikki 24:n jaksot ja katsoa ne silloin, kun huvittaa. Tallentava digiboksi on askel oikeaan suuntaan.
Piratebay ei siis ole varas vaan samoilla markkinoilla toimiva kilpailija legitiimeille musiikin, pelien ja ohjelmistojen tuottajille. On olemassa muitakin kilpailukeinoja kuin hinta, eikä ilmaisuus ole tae sille, että kilpailija on voittamaton. Esimerkiksi täällä Suomessa meillä on ”ilmainen”, ts. veronmaksajien kustantama, terveydenhuolto. Maksullista vaihtoehtoa tarjoava yksityinen sektori silti kukoistaa, koska se tarjoaa asiakkaalle lisäarvoa maksua vastaan.
Verkosta ladattu musiikki on ylivoimainen kopiosuojattua CD-levyä vastaan. Entä, jos levyn mukana tulee lippu artistin konserttiin? Spotifyn myötä mp3:sten lataamisesta tuli turhaa, koska maksullinen palvelu vastaa omia tarpeitani huomattavasti paremmin. Maksan mielummin 10 euroa kuukaudessa toimivasta palvelusta kuin näen musiikin lataamisen ja etsimisen vaivan.
Pelintekijä voi tarjota maksaville asiakkaille palveluita ja lisäarvoa, jota he eivät saa ladatessaan tuotteen ilmaiseksi. Kun legitiimillä tuottajalla on moraalinen etu puolellaan, se saa nujerrettua hinnalla kilpailevan piratismin käyttämällä muita myynninedistämiskeinoja. Käyttämällä kovasti aikaa ja rahaa piratismin torjuntaan legitiimi tuottaja menettää ainoastaan moraalisen etunsa eikä hänen tuotteensa myy yhtään paremmin.
Myös tässä asiassa kannattaa kokonaisuutta tarkastella laajemmin, hyväksyä tosiasiat ja ymmärtää syy-seuraussuhteet eikä jäädä poteroihin taistelemaan.
