Keskustan puheenjohtaja, ensimmäisen kauden kansanedustaja Juha Sipilä on viime kuukausien aikana nopeasti noussut suomalaisten pääministerisuosikiksi, ohi gallup-kärkeä pitkään hallinneen Jyrki Kataisen. Sipilän nousu tuntemattomasta ”maalaismiljonääristä” suomalaisten suosikiksi on ollut rakettimaista.
Selitykseksi ilmiölle on tarjottu mm. uutuudenviehätystä ja muiden ”kulumista julkisuudessa”, mutta mielestäni se on älyllisesti laiska tulkinta. Katainen ja Urpilainen eivät ole menettäneet hohtoaan ”vaikean hallituskokoonpanon vuoksi” tai ”reaalipolitiikan syövereissä”, kuten jotkut pääkirjoitukset ovat analysoineet.
Jutta Urpilaisesta paistaa läpi valtava asiaosaamisen puute ja sisällöttömyys, jotka tekevät hänestä täysin epäuskottavan. Katainen taas puhuu aina pelkkää puuta heinää ja piehtaroi EU-uskossaan ilman mitään kritiikkiä. Soinin melonit ja lippalakit varmasti vetoavat yksinkertaisiin, mutta eivät sisällä mitään konkretiaa. Tässä joukossa Sipilä on suorastaan messiaaninen renessanssinero, vaikka ei oikeasti millään tavalla eroa edukseen tavan diplomi-insinööristä. Kun muut ovat huonompia, on helppo loistaa.
Juha Sipilän suosion syynä on se, että hän tuo esiin selkeitä ajatuksia. Soiniin verrattuna Sipilän puheissa on lisäksi konkretiaa. Kun Sipilä ehdottaa esimerkiksi rahaston perustamista, hän myös kertoo mistä siihen saadaan rahat. En ole rahastosta samaa mieltä, se on tyhmää, mutta ehdotus on kuitenkin sellainen, josta järkevät ihmiset voivat lähteä keskustelemaan.
Vaikka Sipilä on uskonnollinen ja kepulainen – missä ei sinänsä ole mitään väärää, hän välttelee liiallista ideologisuutta, tai ainakin piilottaa sen täysjärkiseltä kuulostavan ja ymmärrettävän puheenparren taakse. Sipilä on mielestäni noussut suosioon asiapuheella, joka ei ole ollut vasemmistolaista, eikä erityisen oikeistolaista, vaan sellaista porvarillisen keskustalaista joka sopii monelle suomalaiselle.
Sipilän johdolla keskustasta on tullut nopeasti varteenotettavin vaihtoehto markkinatalousmyönteiselle ja yrittäjähenkiselle ihmiselle, eikä siihen ole vaadittu mitään oikeistolaista retoriikkaa. Koska politiikka on suhteellista, riittää se, että Kataisen kopla on vienyt kokoomuksen keskustasta vasemmalle, demareiden kylkeen kiinni.
Sipilän erinomaisuus puheenjohtajana on hyvin helposti selitettävissä. Urpilainen työskenteli alle kaksi vuotta opettajana ennen eduskuntauraansa. Kataisella ei politiikan ulkopuolista työkokemusta ole senkään vertaa, muutama opettajan sijaisuus vain. Timo Soinilla ja Paavo Arhinmäellä ei ole tietääkseni lainkaan politiikan ulkopuolista kokemusta, ellei Arhinmäen kesätöitä nurmikonleikkaajana lasketa. Minullakin on jo 12 vuotta työ- ja yrittäjäkokemusta monelta eri alalta, enkä ole vasta kuin 28.
Kyetäkseen ymmärtämään yhteiskuntaa, yrittäjyyttä, työntekoa ja ihmisten elämää yleensäkin pitäisi poliitikoilla olla kokemusta muualtakin kuin broilerifarmilta. Pelkästään politiikassa olevat elävät kuplassa, sen huomaa varsin hyvin kun pyörii esimerkiksi kokoomusnuorten toiminnassa. Sipilän pitkä työkokemus ja yrittäjätausta näkyy juuri siinä, miten hänen ehdotuksensa ja esityksensä ovat selkeitä ja konkreettisia. Sellaisia, mitä politiikan ulkopuolella olevat koulutetut ihmiset ajattelevat, mutta eivät tuo esiin, koska heillä on parempaakin tekemistä työn ja perheen parissa.
Sipilän puolesta puhuu myös hänen taloudellinen riippumattomuutensa. Hänellä on niin paljon varallisuutta, ettei hänen tarvitse pitää kynsin hampain kiinni poliittisista tehtävistä kuten useimmat kansanedustajat ja esimerkiksi Heidi Hautala, joka ei olisi päässyt mihinkään töihin erottuaan ministerin pallilta. Sipilä ei maksa asuntolainojaan kansanedustajan palkalla, joten hänen ei myöskään tarvitse tähdätä eläkevirkaan EU:ssa tai jossain valtion monopoliyhtiössä. Sipilä on siis niitä harvoja poliitikkoja, jotka voivat oikeasti olla rehellisiä ilman taka-ajatuksia.
On siis helppo ymmärtää, miksi Sipilän johtama keskusta on vahva voittajasuosikki seuraavissa eduskuntavaaleissa. Puolue on kuitenkin enemmän kuin puheenjohtajansa, eikä tätä ”hehkutusta” pidä yhdistää siihen, että olisin esimerkiksi lipeämässä kokoomuksesta pois. Tosiasiat on tunnustettava ja niiden mukaan on toimittava. Kokoomuksen on aika ottaa itseään niskasta kiinni.
Kokoomuksen entisen puheenjohtajan, Ilkka Suomisen sanoin, Jyrki ”Älä ole niin velvollisuudentuntoinen että jatkat. Aika aikaa kutakin, olet ihan riittävän taakan kantanut”. Ei tekisi kokoomuksellekaan pahaa valita uutta puheenjohtajaa jostain muualta kuin broilerifarmilta. Valitettavasti en puolueen keskeisistä hahmoista keksi, kuka se voisi olla. Keksitkö sinä?
Päivitys 2017: Kaikki tietävät jo tähän mennessä miten perseestä Sipilän hallitus on ollut.
