Coca-Cola otti vuonna 1996 Sprite-virvoitusjuomalleen käyttöön sloganin ”Image is nothing. Thirst is everything”. Ronald Reaganin puheesta poimittu lause antaa ymmärtää, ettei imagolla ole väliä, vaan janolla (sisällöllä). Uusi mainoslause olikin yksi aikansa napakymppejä. Se vetosi nyttemmin jo keski-ikäiseen X-sukupolveen, joka kuvitteli ajattelevansa itsenäisemmin kuin edeltäjänsä.
Lowe & Partners –mainostoimistolla on varmasti kikateltu onnistuneelle neronleimaukselle. Kuluttajien ostopäätöksissä kun sisällöllä on vain hyvin vähän merkitystä. Imago on kaikki kaikessa. Jopa terveystuotteissa mielikuvamainonta hyvästä olosta kelpaa kuluttajille paremmin kuin tieteellisesti tutkittu vaikutus.
Imagon voima perustuu siihen, että ihminen tekee suuren osan päätöksistään alitajuisesti. Erilaiset signaalit luovat mielikuvia ja mielleyhtymiä, jotka vaikuttavat kokemukseen. Markkinoija tietää, että kuka tahansa on vakuuttavampi lääkärin valkoinen takki päällä. Viinitestissä sama viini maistuu paremmalta, kun koeryhmä luulee sen olevan kalliimpaa. Vuosikymmenten aikana markkinoijat ovat oppineet hyödyntämään hankkimaansa tietoa ihmisten käyttäytymisestä.
Politiikkaan imagomarkkinointi sopii kuin nyrkki silmään, onhan politiikka aina ollut eri ”ammateista” se kaikkein ulkokultaisin. Poliitikko saa ja menettää urallaan sen mukaan, mitä ihmiset hänestä ajattelevat. Poliitikot ovat jo fariseusten ajoista lähtien pyrkineet ensisijaisesti nimenomaan vaikuttamaan päteviltä. Sisällöllä ei ole mitään merkitystä, kunhan raamatunlausekotelo on leveä ja viitassa isot tupsut.
Suomalaisen poliitikon ei tarvitse sanoa mitään järkevää, kunhan imago on positiivinen. Sopivalla markkinoinnilla saa tyhmemmänkin kaverin näyttämään äärimmäisen fiksulta ja sympaattiselta. Tämä johtaakin siihen, että politiikasta aidosti kiinnostuneet saavat harmaita hiuksia aina vaalien alla, kun puolueet tuovat ”vihreän eri sävyjä”, tai muuta mielikuvasontaa joka tuutista sen sijaan, että ne keskittyisivät asiasisältöön. Jonkinlainen sisällöttömyyden multihuipentuma oli MTV3:n vaalikone, jossa kyseltiin ehdokkaan vapaa-ajan harrastuksia.
Tiedän varsin hyvin millainen imago menestyvällä poliitikolla pitäisi olla, ja olisin osannut sellaisen itselleni varsin helposti rakentaa. Todellinen ”minä” kuitenkin on rehellinen yrittäjä, pienen lapsen isä, viihtyy puvussa, nauttii itsensä sivistämisestä ja antaa rahaa hyväntekeväisyyteen. Ei olisi edes tarvinnut keksiä mitään. En halunnut kuitenkaan tehdä niin, vaan aivan tahallani olen pyrkinyt provosoimaan aivan ensimmäisestä kuntavaalimainoksestani lähtien. Jos siis olet ajatellut minun koskaan etsineen ”edustusvaimoa” itselleni, olet virallisesti mennyt lankaan.
Jos oikeasti haluaisin menestyä poliitikkona, tietäisin imagon lisäksi myös varsin hyvin, millaiset mielipiteet kansaan uppoavat. Populismi on loppujen lopuksi varsin helppoa. Voisin kokoomuslaisena olla hieman ”oikeistolainen”, mutta muistaisin kuitenkin aina keskeisenä palvelut ja ”hyvinvointivaltion pelastamisen”. Kannattaako EU:ta vai ei, on oikeastaan makuasia, koska molemmilta puolen löytyy riittävä määrä kannatusta läpimenoon.
Myös populistina voisin perustella mielipiteeni aika uskottavasti. Jos faktoja ei ole, aina voi vedota tunteisiin, kuten vasemmalla laidalla yleensä tehdään. Käytännön esimerkkinä tästä voin tuoda esiin taannoin kovasti huomiota herättäneen abortinvastaisen kirjoitukseni.
Vaikka en abortista ajatuksena ole koskaan pitänyt, ei minulla todellisuudessa ole koskaan ollut vahvaa mielipidettä suuntaan tai toiseen. En yksinkertaisesti ole ajatellut asiaa. Kun mediassa ja blogeissa haukuttiin Timo Soinia, jolla on uskonnollinen vakaumus, koska hän uskalsi olla väärää mieltä, kirjoitin aivan puhtaasti kiusallani ja ärsyttääkseni heti perään abortinvastaisen kirjoituksen, jotta ihmiset ymmärtäisivät tämän olevan monimutkaisempi ongelma, kun suomessa käytävästä keskustelusta voisi olettaa.
Olen ideologisesti klassinen liberaali ja ajatusmaailmani pohjaa vapauden filosofiaan. Yksilön vapaus ja vastuu ovat siinä keskeisiä. En siis tarkoita liberalismia sosialismin synonyyminä, kuten vaikka vihreät. Tällainen ajattelu ei ole Suomessa populääriä, mutta se ei minua kiinnosta. Itselleen rehellisenä pysyminen menee minun arvoissani aina suosionkeräämisen edelle. Poliitikkona ei edes tienaa hyvin.
Politiikan sisällöttömyys, ideologian puute ja ulkokultaisuus ovat ärsyttäneet minua jo pitkään. Omalla esimerkilläni olenkin halunnut sitä hieman ravistella. Minä en ole koskaan lähtenyt ehdokkaaksi päästäkseni läpi, vaan herätelläkseni muutosta. Jos olenkin jossain kohtaa tehnyt itsestäni pellen, olen tehnyt sen täysin tahallani. Aivan puhtaasti juuri teille vittuillakseni – koska voin.
