Björn Wahlroosin kirja, jota en vieläkään ole saanut luettavakseni on herättänyt mukavasti keskustelua. Nalle sohaisi mukavasti konsesusta ja kirjan ympärille kokoontuikin nopeasti kansallinen runkkurinki lyttäämään väärät mielipiteet ja ylistämään ainoaa oikeaa yhteiskuntamallia.
Sen sijaan, että tekstiin otettaisiin asiallisesti ja perustellusti kantaa, ovat ”arvostelut” olleet lähinnä sitä, että Wahlroosin täyspäisyyttä, luetun ymmärtämistä tai moraalia on vähätelty. Vertasipa Jukka Kemppinen häntä blogissaan joukkomurhaaja Anders Behring Breivikiin, tosin Kemppisen mukaan Wahlroos vaikuttaa tyhmemmältä. Lukija voi miettiä, että kenen hihna luistaa eniten.
Noh, mitäpä niitä mielipiteitään turhaan perustelemaan. Tärkeintä on vain saada yleisö puolelleen ja Wahlroos leimattua entistäkin pahemmaksi rosvoparoniksi. Asioilla ei niin väliä.
Esko Seppäselläkin tuntuu olleen vaikeuksia sisäistää kirjassa olevia asioita. En tiedä mitä Wahlroos on kirjoittanut EU:n rakenteesta ja toiminnasta, joten väitteeseen, että ”Nallukkamme on aivan uskomattoman tietämätön EU:n rakenteesta ja toiminnasta” en kommentoi mitään. Se voi olla ihan hyvin totta. Ei EU:n rakenteesta ja toiminnasta tiedä tosiasiallisesti juuri kukaan.
Toisin kuin Seppänen antaa ymmärtää, ”Wahlrooslaista enemmistön tyranniaa” ei ole se, että enemmistö ei halua liittovaltioon. Kun puhutaan enemmistön tyranniasta tarkoitetaan sitä, että ihmiset pääsevät puuttumaan toisten asioihin vain määrän perusteella.
Ylipäätään kaikki sellainen, missä ”yhteisön etu” laitetaan yksilönvapauden edelle voidaan tulkita enemmistön tyranniaksi. Yksilöillä pitää olla perustuslaillisia oikeuksia, joita ei edes ”kansan päätöksellä” voida kumota. Esimerkiksi oikeus elämään on tällainen oikeus.
En kyllä tiedä mitä Seppänen tarkoittaa sillä, että ”Nallukallamme on vaikeuksia kapitalismin käsitteellistämisessä”, koska sitä ei sen kummemmin perustella. Sen sijaan tiedän, miksi Wahlroos sanoo, ettei sammen ryöstökalastus Kaspianmerellä ole kapitalismia. Siinä ei ole mitään ”kummallista ajattelua”.
Wahlroos puhuu mitä luultavimmin yhteismaan ongelmasta. Kyseessä on tilanne, jossa ns. yhteisen hyödykkeen ylikäyttö johtaa liian suureen kulutukseen. Sammen ryöstökalastus on tästä hyvä esimerkki. Kalastaessaan mahdollisimman paljon ”ei kenenkään” sampia, ihminen saa siitä itselleen hyödyn samalla kun haitat jakaantuvat kaikille.
Mikäli joku omistaisi vaikka nyt ne Kaspianmeren sammet, ei hän antaisi kannan kutistua liikaa samoin kuin maanviljelijäkään ei lahtaa kaikkia lypsylehmiään.
Jo Aristoteles ymmärsi tämän ongelman esiintyvän antiikin Ateenassa ja sanoi: ”Mitä useammalle jokin on yhteinen, sitä vähemmän siitä huolehditaan. Jokainen ajattelee lähinnä omaansa, tuskin yhtään yhteistä etua. Jokainen helpommin jättää huolehtimatta siitä, mistä odottaa toisten huolehtivan.”
Myös Seppäseltä yli hilseen mennyt näkemys siitä, että ”ilma, auringonvalo, pohjavedet ja sadevesi järvialtaisiin pitäisi kaupallistaa ja markkinataloudellistaa, siirtää jonkun omistukseen pois ”yhteisestä” hallinnasta” tarkoittaa samaa yhteismaan ongelmaa.
Samaa rataa jatkuu Esko Seppäsen kritiikki koko teksti loppuun asti. Mielleyhtymä venäläiseen demokratiaan on väärä. Sellainen maa, jossa valtion valta kansalaisiin nähden on erittäin rajoitettu on paljon demokraattisempi kuin ”kansandemokratia”, jossa virkamiesten mielivalta kukoistaa ja lain koura ulottaa lonkeronsa kaikkialle, vaikka sitä johtaisi vain yksi ainoa vaaleilla valittu ihminen.
Wahlroosin kirjassa on varmasti paljon virheitä ja hölmöyksiäkin, mutta jotain kummallista siinä mielestäni on, jos suuri osa kritiikistä on osoitettavissa paikkansa pitämättömäksi jo kirjaa lukematta. Pitänee palata vielä aiheeseen kun kirja on luettu.
