Poliittisen kentän vasemmalla laidalla puhutaan usein kilpailuyhteiskunnasta ja siitä, miten se kuluttaa ihmiset loppuun jatkuvaa talouskasvua tavoitellessa. Kaikki eivät jaksa jatkuvaa oravanpyörää, jolloin osa putoaa yhteiskunnan kelkasta. Myös ne meistä, jotka kykenevät pysymään jatkuvasti kiihtyvän juoksumaton kyydissä tuntevat usein ahdistusta. Aika ei riitä, rahat eivät riitä ja käsi käy Alkon ovenkahvaa kohden yhä useammin.
Tämä kilpailu, ahdistus ja epätoivo laitetaan poikkeuksetta kapitalismin, tai ”kvartaalitalouden” oireeksi. Vaikka tällainen kasvottomien markkinoiden syyttäminen voi nopeasti tuntua järkeenkäyvältä, löytyy todellinen syyllinen ihmisten pahoinvointiin kuitenkin muualta.
Ihminen ei loppujen lopuksi tarvitse paljoa elääkseen onnellista elämää. Katto pään päällä, murua rinnan alle, ihmissuhteet ja mielekästä tekemistä. Miksi niin moni kuitenkin kokee juoksevansa loputonta oravanpyörää?
Syy on varsin yksinkertainen. Parasiitti nimeltä valtio vie jatkuvasti suuremman osan työpanoksestasi. Tämän lisäksi viallisen rahajärjestelmän aiheuttama inflaatio nostaa hintoja jatkuvasti, minkä vuoksi joudut tekemään koko ajan suurempaa tiliä kyetäksesi ylläpitämään edes samaa elintasoa.
Valaisen asiaa esimerkillä, Jouni Flemmingiä lainaten: ”Mikäli palkkasi on 2000 euroa kuukaudessa (brutto), maksat siitä valtiolle suoraan noin 40 % veroina ja verojen kaltaisina maksuina. Tuloveroasteesi on 22 % mutta muut veroluonteiset maksut nostavat valtion osuuden noin 40 prosenttiin. Ja kun käytät näitä rahojasi johonkin, joudut maksamaan valtiolle vielä lisää ja tämän seurauksena palkastasi päätyy yli puolet valtiolle.”
Tämän lisäksi verotus ja sääntely nostavat hintoja. Omakotitalosi maksaa monin verroin enemmän, koska tonttimaasta on pulaa. Määräykset vaativat tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka nostavat rakennuskustannukset pilviin, mitä ilman vaikkapa hirsitalot ovat kuitenkin pysyneet asuttavana vuosisatoja. Puhumattakaan verotuksen ja sääntelyn pullistamista työvoiman ja raaka-aineiden hinnoista.
Sama verotuksen ja sääntelyn aiheuttama hinnannousu pätee myös kaikkeen muuhun. Autoilu on kallista, ruokailu on kallista, palkat ovat korkeammat kuin niiden tarvitsisi olla (mutta käteen jäävä osuus on pienempi), vuokrat ovat korkeita jne. Esimerkiksi 800 euron vuokrastasi menee 240 euroa pääomaveroa valtiolle, minkä lisäksi vuokrassa tietenkin näkyvät edellä mainitut, omakotitalonkin hintaa nostavat seikat.
Kaiken tuon hinnannousun ja henkilökohtaisen verotuksen lisäksi, et voi edes tienata elantoasi vapaasti haluamallasi tavalla, vaan sinun täytyy perustaa vähintäänkin yritys, noudattaa miljoonaa eri sääntöä ja pykälää sekä maksaa turhia kuluja sen sijaan, että ostaisit vaikkapa vain kylmälaukun ja menisit kesähelteellä myymään kylmää olutta Hietasaaren rantaan.
Paljon puhuttu degrowth onkin mahdollista vain vapaassa yhteiskunnassa. Kun joku ei vie välistä aina yli puolta, on eläminen halvempaa ja vähemmällä työllä tulee toimeen. Kun joku ei estä sinua tienaamasta rehellisesti elantoasi, voit helpommin tarttua hetkeen ja keksiä uusia tapoja tulla toimeen.
Vapaassa yhteiskunnassa rahajärjestelmä ei todennäköisesti ole inflatorinen kuten nyt, eli hinnat eivät koko ajan nouse. Järjestelmä olisi luultavasti päinvastoin deflatorinen, joka tarkoittaa rahan arvon nousua ja hintojen jatkuvaa laskua. Tämä palkitsee säästämisestä ja rankaisee vaikkapa kulutusluotoista. Asuntokin kannattaa ostaa säästämällä, eikä lainaamalla rahaa pankilta.
Inflaatio on itse asiassa lähinnä valtion tapa nipistää lisää rahaa juuri sinun taskustasi. Ei hallitus suunnittele esimerkiksi selviävänsä valtion velasta maksamalla niitä pois, vaan antamalla inflaation syödä velan arvoa.
Toisin kuin usein pelotellaan, ei deflatorinen talous tarkoita sitä, että ihmiset eivät ostaisi mitään, he vain ostaisivat enemmän tarpeeseen kuin ”onnea velaksi”. Tästä esimerkkinä on vaikkapa tietotekniikka. Kaikki tietävät, että nyt 1000 euron tietokone maksaa 3kk päästä 800 euroa, mutta tietokone ostetaan silti, koska se halutaan juuri silloin.
Talouskasvuahan se varmasti rajoittaisi, mutta toisin kuin usein ajatellaan, markkinatalous ei tarvitse mitään kasvua. Vapaassa yhteiskunnassa talous luo kasvua ja hyvinvointia, mutta se ei ole itse tarkoitus, vaan sivuvaikutus. Itse tarkoitus on ainoastaan ihmisten vapaus liikkua, työskennellä ja yrittää ilman valtion häirintää ja väliintuloa, jolloin he tuottavat hyvinvointia.
Normaalioloissa talouskasvusta puolet on hinnannousua ja puolet tuotannon kasvua. Vapaassa yhteiskunnassa hinnannousu on vähäisempää, joten paperilla talouskasvukin on pienempää. Talouskasvun keskeinen funktio kuitenkin on lähinnä ylläpitää väestönkasvua. Koska teknologia ja tuottavuus kehittyvät kuitenkin nopeammin kuin väestönkasvu, jää pitkällä aikavälillä myös todellista kasvua.
Ainoa talouskasvua kipeästi tarvitseva on valtio, joka tarvitsee jatkuvasti enemmän resursseja kuluttaakseen, minkä vuoksi työttömyys on väärin, kaikkien täytyy opiskella tuottaviksi kansalaisiksi ja deflaatio tai degrowth tuhoaisi yhteiskunnan. Valtio ei tuota mitään, vaan se on parasiitti, joka loisii ihmisten työteliäisyydestä. Mitä enemmän valtiota, sitä vähemmän ihminen voi elää itselleen ja sitä pahemmalta oravanpyörältä elämä tuntuu.
