Liberaalissa ajattelussa ihmisten vapaus ostaa ja myydä tavaroita ja palveluita yli rajojen sisältää myös ihmisten vapaan liikkuvuuden maiden välillä. Tämä ei ole mitenkään perustelematon väite, sillä pelkän filosofisen näkökulman lisäksi myös esimerkiksi syntyvyyden aleneminen ja ikääntyvä väestö ovat vakava ongelma EU-maissa.
Jotta Suomen vanhushuoltosuhde pysyisi nykyisellään, pitäisi suomeen Tilastokeskuksen (ei siis Jyrki Kataisen) mukaan saada 1,8 miljoonaa työikäistä maahanmuuttajaa vuoteen 2020 mennessä. Väestön lisääntyminen vaikuttaa myös positiivisesti kansantalouteen ja lisää talouden dynamiikkaa. Nämä ovat kaikki tosiasioita. (Tässä kohti on syytä huomauttaa, että tiedän kyllä taloudellisen huoltosuhteen ja vanhushuoltosuhteen välisen eron.)
Maahanmuuttokeskustelussa mielestään liberaalin näkökulman omaavat ihmiset näkevät tämän ikäpyramidiin liittyvän näkökulman ja pitävät maahanmuuttokritiikkiä enempiä miettimättä rasistisena tai vähintäänkin muuten vain väärällä tavalla motivoituneena. Minä koen itseni erittäin liberaaliksi ja kannatan lähes laissez-faire –taloutta, mutta olen silti maahanmuuttokriittinen. Mistä tällainen poikkeama johtuu?
Ristiriita syntyy siitä, että useimmat avoimempia rajoja kannattavat ihmiset eivät ole liberaaleja juuri muutoin kuin vähemmistöjen ja maahanmuuttajien yksipuolisten vapauksien suhteen. Liberaali maahanmuuttopolitiikka ei yksinkertaisesti voi toimia yhteiskunnassa, jonka muut rakenteet eivät ole millään tavoin liberaaleja. On mielestäni täysin epä-älyllistä sanoa, että lentäväthän linnutkin rajojen yli, mutta unohtaa, ettei linnuilla ole sosiaaliturvaa eivätkä ihmisen lait koske lintuja. Lintuvertauksessa on kuitenkin totuuden siemen, sillä kaikki maahanmuuton ongelmat ovat pohjimmiltaan valtion syytä.
Ensimmäinen valtion luoma ongelma on sosiaaliturva. Korkea sosiaaliturva ja muut veronmaksajien kustantamat palvelut vääristävät maahanmuuttoa niin, että yhteiskunta houkuttelee runsaasti maahanmuuttajia, joiden pääasiallinen motiivi on hyötyä julkisista palveluista. Konkreettinen esimerkki tästä näkyy korkeimman hallinto-oikeuden pöytäkirjasta KHO:2009:86, jossa somalialainen ”herra B” toteaa, että ”Suomessa eläminen on ilmaista”. Pari miljoonaa tällaista maahanmuuttajaa pitäisi hyvin nopeasti huolen siitä, ettei nykyisen kaltaisesta yhteiskunnasta paljon jäisi jäljelle.
Ensimmäinen liberaalin maahanmuuttopolitiikan edellytys onkin, että maahan muutetaan omalla vastuulla ja omalla kustannuksella. Yhdenkään maahanmuuttajan ei tulisi olla oikeutettu mihinkään ”hyvinvointivaltion” tarjoamaan palveluun, ennen kuin osallistuu sen rahoittamiseen verojen muodossa. Tämä vähentäisi huomattavasti sosiaaliperusteista maahanmuttoa, mutta ei silti vielä mahdollistaisi liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa.
Sotatilaa ja äärimmäistä nälänhätää pakoon tulisi silti ihmisiä, mutta jäädessään sosiaaliturvan ulkopuolelle he elättäisivät itsensä muilla tavoin. Esimerkiksi leiriytymällä Helsinkiin, kerjäämällä ja varastamalla. Vanhan sanonnan mukaan varastaminen on työntekoa helpompaa ja tämä pätee varsinkin Suomessa. Ryöstöverotus ja korkeat elinkustannukset eivät houkuttelisi Suomeen yhtään enempää osaajia, eivätkä köyhät maahanmuuttajat työllistyisi yhtään sen paremmin kuin nyt. Käytännössä pelkkä sosiaaliturvan poistaminen maahanmuuttajilta ei ratkaisisi maahanmuuton ongelmia.
Toinen liberaalin maahanmuuttopolitiikan edellytys piileekin työmarkkinoissa. Nykyisellään Suomessa on merkittävästi ns. rakenteellista työttömyyttä, jossa on kyse lähinnä matalan tuottavuuden työvoiman työllistyvyydestä. Vuosikymmenien aikana on tehokkaalla sääntelypolitiikalla ja korkeilla työllistämisen kustannuksilla luotu jäykkä työmarkkina, josta ns. matalan tuottavuuden työt ovat hävinneet täysin. Tästä voidaan ensisijaisesti kiittää ammattiliittoja. Mikäli vasemmistoliiton mimipalkkavaatimukset toteutuisivat, jäykistyisivät työmarkkinat entisestään ja tuhannet, ellei kymmenet tuhannet ihmiset jäisivät työttömäksi. Yhä suurempi osa vähäisellä ammattitaidolla tehtävästä matalan tuottavuuden työstä katoaisi kokonaan tai siirtyisi entistä laajemmin automaation piiriin.
Mikäli työmarkkinoiden sääntelyä ja palkkaamisen kustannuksia vähennettäisiin, olisi myös kouluttamattomilla maahanmuuttajilla mahdollisuus työllistyä. Yhdistettynä perustulon kaltaiseen sosiaaliturvamalliin, jossa ei ole tuloloukkuja, myös useampi suomalainen pääsisi työelämään. Tällainen sosiaaliturvan uudistus mahdollistaisi todennäköisesti myös jonkinlaisen sosiaaliturvan maahanmuuttajille liberaalin maahanmuuttopolitiikan yhteydessä, koska vain harva maahanmuuttaja jäisi työttömäksi.
Kolmas edellytys vapaalle maahanmuutolle on verokilpailu. Koulutettu kielitaitoinen ihminen voi helposti kilpailuttaa sen yhteiskunnan, jossa hän tahtoo asua. Siinä missä lukutaidoton vuohipaimen menee maahan, jossa eläminen on ilmaista, haluaa korkeasti koulutettu ihminen mahdollisuuden menestyä. Taloutta tulisi avata ja verotusta keventää kautta linjan, jolloin Suomeen tulisi aivovuotoa ulkomailta, eikä korkeasti koulutetulla suomalaisella olisi taloudellista syytä lähteä ulkomaille töihin.
Neljäs vapaan maahanmuuton edellytys on tasa-arvo. Nykyinen maahanmuuttopolitiikka on erittäin syrjivää ja epätasa-arvoista, mutta ei maahanmuuttajan vaan alkuperäisasukkaan näkökulmasta. Erilaiset vähemmistöjen erivapaudet, maahanmuuttajien erityistuet ja ainoastaan maahanmuuttajille suunnatut palvelut lisäävät eriarvoisuuden tuntoa yhteiskunnassa, mikä aiheuttaa rasismia, ksenofobiaa ja muukalaisvihaa. Yhteiskunnan ei pitäisi ottaa kantaa siihen, mitä uskontoa tai rotua henkilö edustaa, ja käytännössä kaikesta kotoutumispolitiikasta ja monikulttuurisuushölmöilystä tulisi luopua.
Viides mutta ei vähäisin edellytys on, että kaikkien maahantulijoiden tulee noudattaa suomalaista lainsäädäntöä, ja lainrikkojia tulee rankaista ankaralla kädellä. Erityisesti omaisuuteen ja henkilöön kohdistuvista rikoksista tulisi tuomita normaalin rikoslain lisäksi myös ehdottomalla maastakarkoituksella. Näistä rikoksista rankaisu olisi liberaalissa yhteiskunnassa muutenkin ankarampaa kuin mitä se Suomessa tällä hetkellä on. Toisaalta rikollisuus vähenisi kautta linjan, kun ns. uhrittomista rikoksista ei enää tuomittaisi vankeuteen.
Pähkinänkuoressa: Mikäli sosiaaliturvasta tehtäisiin sellainen, ettei se toimisi vetotekijänä eikä loisi tuloloukkuja, poistettaisiin työmarkkinoiden sääntelyä, kevennettäisiin veroja, kohdeltaisiin ihmisiä tasa-arvoisesti ja rikoksista rangaistaisiin asianmukaisesti, ei maahanmuuton yhteydessä tarvitsisi puhua ongelmasta. Tällainen politiikka lisäisi työllisyyttä myös suomalaisten keskuudessa eikä maahanmuutosta tulisi ”turhia” kustannuksia yhteiskunnalle.
Valitettavasti en ole vielä nähnyt yhdenkään liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa kannattavan ihmisen kannattavan samalla näitä esittämiäni uudistuksia. Kun Suomen politiikkaa uudistetaan näiltä osin, voin tarkistaa kantaani maahanmuuttoon. Kuitenkin yhteiskunnassa, jossa markkinatalous on ”vastuullista”, kriminaalipolitiikka ”humaania”, ja työmarkkinoista määrätään kolmikannassa, voi mielestäni olla vain maahanmuuttokriittinen.
Tai kovin yksinkertainen.
