Helsingin Sanomissa palattiin tänään yhteen ikuisuuskysymykseen, kun muistutettiin suomalaisten lastentarhaopettajien ansaitsevan poikkeuksellisen vähän. Ingressissä tuotiin myös esiin, että ”lukion aineenopettajien ja lastentarhaopettajien palkoissa on Suomessa jopa 40 prosentin ero, vaikka molempiin ammatteihin vaaditaan korkeakoulutus”.
Suomessa lastentarhaopettaja ei kuitenkaan ole alipalkattu – hän on ylikoulutettu.
En todellakaan kiistä, etteikö ammattimainen varhaiskasvattaja olisi äärimmäisen arvokas. Monet tutkimukset – ja maalaisjärki – puhuvat sen puolesta, että varhaiskasvatushenkilökunnan hyvä koulutus takaa laadukkaan päivähoidon, josta voi olla elämänmittaista hyötyä. Tämä potentiaalinen hyöty lienee myös se perimmäinen syy sille, että Suomessa lastentarhaopettajalta vaaditaan korkeakoulutus.
Valitettavasti kyseessä on kuitenkin ala, joka on pohjimmillaan lapsiparkki, jotta vanhemmat voivat tehdä jotain muuta.
Äärimmäisen kärjistetysti 90% varhaiskasvatuksen havaittavissa olevista hyödyistä vanhemmille saadaan laittamalla lapset keskenään häkkiin, jossa tarhan hoitaja käy heitä kaksi kertaa päivässä ruokkimassa. Vähemmän kärjistetysti maksajan näkökulmasta saman palvelun voisi tuottaa mummo tai naapurin työtön, joka katsoisi omien lastensa ohella yhden tai kahden ylimääräisen perään.
Tietenkin varhaiskasvatuksen pedagogiset hyödyt jäävät saamatta, jos lapsia hoitaa naapuri, mutta mikä niiden hyötyjen todellinen arvo on? Sitä ei varsinaisesti voi mitata. Olisinko itse paremmassa asemassa, jos Jasseri-koiran sijaan minua olisi lapsena vahtinut kasvatustieteen maisteri ennen kouluun menoa? Olisiko joku muu? Onko oma lapseni paremmassa asemassa, kun pääsi varhaiskasvatuksen piiriin? Mahdoton sanoa.
Varhaiskasvatuksen potentiaalista hyötyä on todella vaikea arvottaa. Lukio tai ammattikoulu tarjoavat lapsille koulutusta, mitä omat vanhemmat eivät käytännössä koskaan pysty tarjoamaan. Varhaiskasvatuksen hyödyistä puhuminen taas sisältää lähinnä väitteen siitä, että ihminen ei ole riittävän kyvykäs huolehtimaan omista tai naapurin lapsista.
Toisin kuin lukio, varhaiskasvatus on palvelu, jossa mummo voi tarjota vanhemman näkökulmasta saman hyödyn kuin maisteri.
Koska varhaiskasvatus on lähtökohtaisesti lapsiparkin pitoa, ovat palkkataso ja arvostus sen mukaisia. Vaatimukset korkeakoulutuksesta ja laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ovat tulleet paljon, paljon myöhemmin. Vasta reilut 20 vuotta sitten, vuonna 1995 lastentarhaopettajan tutkinto ylipäänsä muuttui kandidaattitasoiseksi. En tiedä lainsäädännön kehitystä, mutta olettaisin korkeakouluvaatimuksen olevan varsin tuore ilmiö.
Pienen palkan taustalla on siis pohjimmiltaan se, että nykyään maisterit tekevät työtä, jota alun perin on ajateltu oikeastaan kenen tahansa voivan tehdä ja palkkaus on yhä sen mukainen.
Toinen syy pieneen palkkaan on, että päivähoito on Suomessa julkisesti subventoitu ja kaikkien saatavilla teoriassa saman tasoisena, jotta äidit saataisiin tasa-arvoisesti työelämään mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikilla on pohjimmiltaan sama työnantaja ja saman työehtosopimuksen mukainen palkka eikä todellista kilpailua työnantajien tai palveluntarjoajien kesken.
Kun Suomessa on noin 15 000 lastentarhaopettajaa, on jokainen palkankorotus taloudellisesti merkittävä tälle yhdelle työnantajalle. Kuten aiemmin mainitsin, heidät on alun perin palkattu tekemään työtä, jota ”kuka tahansa voi tehdä” ja palkkaus on ollut sen mukainen. Sen yhtäkkinen nostaminen ”koulutusta vastaavalle” tasolle on käytännössä mahdotonta – etenkin kun palkka määräytyy markkinoilla eikä koulutuksen mukaan niin kuin Suomessa kuvitellaan.
Mikäli päivähoito olisi Suomessa markkinaehtoista, olisi täällä markkinoita hyvin eritasoiselle hoidolle ja palkoissa huomattavasti suurempi haitari. Korkeakoulutettu hoitaja voisi eliittitarhassa tienata helposti viisi kertaa enemmän kuin eläkepäivillään lapsia vahtiva mummo. Se ei ole tasa-arvoideaalin mukaista, mutta se on ainoa realistinen tapa, jolla korkeakoulutettu hoitaja voi päästä ”haluamalleen” ansiotasolle.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa lastentarhaopettajan palkka oli yli 1000 euroa kuussa parempi kuin Suomessa, mutta vaatimuksena (nopean googlauksen perusteella) lukion päättötodistus ja sertifikaatti.
Jos siis olet lastentarhaopettaja ja haluat päästä paremmille palkoille, voit joko muuttaa maahan jossa on eritasoisia lastentarhoja, tai toivoa nykyisen järjestelmän muuttamista markkinaehtoiseksi. Merkittävä palkankorotus valtiolta on varsin epärealistinen toive.
Kansantaloudellisessa mielessä jo nykyinen 1000-1500 euroa kuukaudessa maksava ja kaikille tarjottava varhaiskasvatus on absurdia, koska hyvin harva keskituloinen ”tuottaa” sen verran julkiselle sektorille ollessaan vapaa menemään töihin. On mielestäni tarpeellista kysyä, onko lastentarhaopettajien korkeakoulutuksen tuoma hyöty oikeasti sen arvoista, että varhaiskasvatus alkaa maksaa 3000 euroa kuussa tai enemmän?
Toki aina voi löytyä joku idiootti Katainen, joka saattaa sellaista luvata voittaakseen vaalit. Ehkä sen varaan voi laskea.
