Tänään sosiaalisessa ja perinteisessäkin mediassa on vedetty ystävääni Saul Schubakia kölin alta. Saul sanoi Facebookissa, että että ”on järjenvastaista, että tuemme heikomman aineksen lisääntymistä ja sitten ihmettelemme, miksi täällä on huumeriippuvaisina syntyviä lapsia ja huostaanottoja alkoholistivanhemmilta”.
Vaikka poliittisesti helpointa olisikin kaikkien muiden tavoin pestä kädet koko asiasta, en sitä halua tehdä. En tiedä kumpi minua ärsyttää enemmän, tyhmien demareiden ammattiloukkaantuminen, vai Saulia kölin alta vetävät, omaa poliittista etua tavoittelevat selkärangattomat puoluetoverit.
Saulin sanavalinnat olivat tyhmiä ja menivät pahasti eugeniikan puolelle, mutta hänen lausunnossaan on totta toinen puoli, eikä sitä loogisesti ajatteleva ihminen voi kiistää, vaikka lausahdus kuinka pöyristyttävä olisikin.
Totta kai jokainen tuki vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen, kuten esimerkiksi päätökseen tehtailla lapsia. Jos tietää että valtio kyllä auttaa lapsiperhettä vaikka itse olisi täysin persaukinen, niin eihän sitä lapsien tekemistä tarvitse millään tavalla suunnitella.
Lähtökohtaisesti en kannata mitään yhteiskunnan tukia, mutta nykysysteemissä lapsilisiäkään ei tietenkään voi kertaheitolla poistaa, koska korvaavat järjestelmät eivät ilmesty tyhjästä. Minä muuttaisin mallia niin, että verolle koko etuus, mikä leikkaisi sen suurituloisimmilta, jotka eivät sitä tarvitse. Lisäksi se pitäisi muuttaa regressiiviseksi, eli suurin tuki maksettaisiin ensimmäisestä lapsesta, ja aina kunkin seuraavan lapsen kohdalla tuki olisi pienempi. Pitäisi myös olla raja sille, kuinka monesta lapsesta lapsilisää voi saada.
Lapsilisien nykyformaatti ohjaa toimimaan Faiza A:n (http://www.kko.fi/45905.htm) ja Erilaiset äidit- ohjelmassa olleen tamperelaisen ”Ehkäisy on kuin karkin syöntiä paperit päällä”-mamman tavalla. Kuinka vahva ohjausvaikutus on, sitä voidaan aina arvioida ja tutkia, mutta ei sitä täysin kiistääkään voi.
Yksittäiseen etuuteen fiksoituminen on tietysti virheellistä, koska etuuksia on toista sataa, mutta ei mikään etuus voi olla pyhä. Jos 43 prosenttia verovaroista menee sosiaaliturvaan, kyllä matematiikka yksin jo pakottaa katsomaan vähän sitäkin puolta.
Järkevää keskustelua ei tämänpäiväisen moraalipaniikin kaltaisessa tilanteessa tietenkään ole mahdollista käydä, enkä odota fiksuja ja analyyttisia kommentteja tähänkään blogiin. Vastaisen varalle kuitenkin kerron, että aivan varmasti myös lapsilisä tulee jo muutaman vuoden päästä joutumaan uuteen leikkuriin. Indeksistä irrottaminen on pientä siihen nähden, mitä tullaan näkemään, kun kaasu pohjassa konkurssia kohti kiitävä valtiontalous ajaa ”sosiaalisen oikeudenmukaisuuden” vimmassaan seinään.
Minun tai Saulin kannat eivät tietenkään ole Kokoomusnuorten tai kenenkään muunkaan kantoja. Kokoomuksen Nuorten Liitto kannattaa lapsilisiä ja perheiden tukemista lasten kasvattamisessa. Perheitä pitää jatkossakin tukea vaativassa kasvatusvastuussaan, ja auttaa antamaan hyvät elämän eväät jokaiselle lapselle.
ps. en ota vastuuta kirjoitusvirheistä, olen tässä samalla juonut puoli litraa erittäin hyvää sheriffiviinaa (yhden tähden jallua). Ajatukset eivät siitä tietenkään muutu.
