Hiljattain mediassa uutisoitiin kreikkalaisesta ”perunaliikkeestä”. Liian kallis ruoan hinta on saanut kreikkalaiset ostamaan elintarvikkeensa edullisesti suoraan tuottajilta. Ilmiötä seuranneiden asiantuntijoiden mukaan kaikki hyötyvät uudesta mallista. Kuluttajat ostavat ruokaa murto-osalla kaupan hinnasta ja tuottajat saavat rahan suoraan käteensä.
Alkuperäislähde Guardianin mukaan useat taloustieteilijät uskovat ”perunaliikkeen” kaltaisten uusien keinojen jopa avaavan kreikkalaisille ulospääsyn talouskriisistä.
Siis mitä ihmettä? Kuinka pihalla voi nyky-yhteiskunta olla, jos perunakauppa suoraan tuottajalta kuluttajalle edustaa ”uudenlaista talousmallia”, kuten Guardian ilmiötä nimittää? Sinänsä väite siitä, että tämä ”uusi talousmalli” voi olla Kreikan tie ulos kriisistä pitää varmasti paikkansa. Kreikkalaiset nimittäin ovat 21. vuosisadalla keksineet vapaan markkinatalouden!
Kaikenlaisten pankkiirien ja suuryritysten sijaan vapaa markkinatalous puhtaimmillaan on juurikin tätä. Kaksi ihmistä vaihtavat keskenään fyysisiä hyödykkeitä ja palveluja – vapaaehtoisesti. Kun Zorba ostaa Giorgiokselta perunoita, he vaihtavat kahta hyödyketta: Zorba luopuu kolmestakymmenestä sentistä ja Giorgios perunakilosta.
Vaihtokauppa toteutuu, koska molemmat osapuolet hyötyvät siitä. Zorballa on nälkä ja Giorgioksella kärry täynnä perunoita. Mikäli jompikumpi pettyy kauppaan, ei hän enää vapaaehtoisesti suostu siihen. Kuten muuallakin, perunakaupan hinta pyrkii tasoon, jolla kysyntä vastaa tarjontaa. Kuten Guardianin artikkelissakin mainitaan, joskus viljelijät myyvät jämävarastojaan jopa kymmenen senttiä kilo.
Kreikkalaisten uudelleen keksimä alkutuotteiden myynti kuluttajille on siis markkinataloutta puhtaimmillaan ja yksinkertaisimmillaan. Tämä on siis juuri sitä, mitä minä ja kaltaiseni ihmiset kannatamme, kun puhumme talouden vapauttamisesta. Annetaan ihmisille mahdollisuus käydä keskenään kauppaa.
Usein markkinatalouden kritiikin yhteydessä mainitaan suuryritykset ja monopolit. Jotkut sanovat, että vapaa markkinatalous johtaisi ennen pitkää markkinoiden keskittymiseen. Todellisuudessa markkinoiden keskittyminen – ja kuluttajan tappio siinä välissä – on suoraa seurausta valtion väliintulosta.
Poliitikot ja virkamiehet tekevät byrokratiasta monimutkaista ja sen noudattamisesta kallista ”suojellakseen kuluttajia”. Tämän vuoksi esimerkiksi maataloustuotteiden myyntiin tarvitaan kaikenlaista säätöä aina omavalvontasuunnitelmasta ja alkuperämerkinnöistä vähintään vaatimukset täyttävään elintarvikehuoneistoon.
Suurempien erien myyntiin täytyy hankkia vielä lisäksi laitoshyväksyntä. Ilman laitoshyväksyntää esimerkiksi maitoa saa myydä vain 2500 litraa vuodessa. Kun nelihenkinen perhe kuluttaa helposti jo sen 300 litraa vuodessa, ei viljelijällä voi kovin monta asiakasta olla.
Lainsäädäntöä hiljattain kevennettiin hieman, mutta edelleen vaatimukset mm. myyntitiloista tietäisivät niin isoja investointeja, ettei kovinkaan moni tilallinen niihin kykene – tai halua byrokratian vuoksi edes lähteä.
Kenen etua tämä palvelee? Virallisen tiedon mukaan sinun ja minun. Säädösten ansiosta emme saa mahdollisia pöpöjä elintarvikkeista (jostain syystä säädösten viidakko ei ole estänyt botuliinioliiveja ja pakastettuja kuolleita hiiriä päätymästä lautasillemme). Kuten aina, kaikki tehdään meidän omaksi parhaaksemme. Todellinen edunsaaja on kuitenkin muualla. Ei ole sattumaa, että juurikin ”pienimuotoinen” elintarvikkeiden myynti on vapaampaa.
Suomessa elintarvikemarkkinat ovat kovin keskittyneet. Valion markkinaosuus maidosta on yli 80%. Keskon ja S-ryhmän osuus vähittäismyynnistä lähentelee samoja lukuja. Myös esimerkiksi lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden jalostus on jakaantunut kouralliselle yrityksiä. Tämä näkyy luonnollisesti myös elintarvikkeiden hinnassa.
Kun maanviljelijä ei voi järkevästi tienata elantoaan myymällä maitonsa suoraan kuluttajille, on hänen pakko tehdä kauppaa Valion kanssa – luonnollisesti ylhäältäpäin saneltuun hintaan. Kun sonnia ei voi teurastaa lihoiksi ja myydä, täytyy kauppa käydä Atrian kanssa. Sama pätee oikeastaan kaikkeen aina ahvenista yrtteihin.
Minun yhteiskunnassani ei Evira työllistä yli 700 virkamiestä, eikä maanviljelijöiden ole pakko myydä tuotantoaan kiskurihintaan Valiolle. Vastuu tuotteen korkeasta laadusta on edelleen tuottajalla, mutta toisinpäin kuin nyt. Jos tuote on huono, se ei myy. Mikäli asiakkaat sairastuvat, tuottaja joutuu vastuuseen. Ei siihen tarvita helvetinmoista byrokratiaa.
Kun vastustatte vapaata markkinataloutta, ette te vastusta niitä suuria pankkeja tai kansainvälisiä korporaatioita. Talouden sääntely ajaa aina suurimpien pelureiden etua ja vaikeuttaa kilpailun syntymistä. Te vastustatte pienen ihmisen mahdollisuutta tienata oma elantonsa ohi Keskon, Atrian ja Valion.
