Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki jätti jakamatta kahdelle ”Älä alistu!” –kampanjaan osallistuneelle kristillistaustaiselle järjestölle anottua tukea. Viime vuonna julkisuutteen nousseen kampanjan viestinä oli, että homoudesta voi ”eheytyä”.
Jonkun hihhulijärjestön tuet eivät minua kiinnosta, mutta Arhinmäen toiminnan takana oleva logiikka on mielestäni arveluttava. Päätös on sinänsä tietyllä tapaa tarkoituksenmukainen, ja varmasti toi annoksen tervettä vahingoniloa monen pöytään.
Hallituksen hyväksymässä lapsi- ja nuorisopolitiikan kehitysohjelmassa linjataan, että avustuspolitiikassa otetaan huomioon ”nuorisolain arvot”. Nuorisolaissa taas linjataan hyvinkin kattavasti erilaisia arvoja, mitkä ovat lain tavoitteena. Arvoja taas tulkitsee ministeri virkamiehineen.
Erään toisen blogistin mukaan on itsestään selvää, että kaiken julkisen toiminnan pohjana on jokin arvomaailma. Minun mielestäni taas kulloisenkin poliittisen päättäjän arvojen perusteella jaettavissa tuissa ei ole yhtään mitään järkeä.
Julkisen sektorin toiminta jo itsessään perustuu Weberiläiseen byrokratiaan. Päätökset tehdään sääntöjen perusteella ja persoonattomasti, jotta voitaisiin taata kansalaisten tasavertaisuus virkavallan edessä.
Kuten toverini Thomas Taussi oivaltavasti sanoikin, muistuttaa Arhinmäen toiminta hieman kohtausta sarjakuvasta Tintti Neuvostojen Maassa. Neuvostoleipäjonossa jaettiin köyhille limppuja sitä vastaan, että tunnusti olevansa kommunisti. Muita potkittiin perseelle. Valtio siis antoi apua vain, jos jakoi saman ideologian. Arhinmäki tekee samaa.
Nyt avustuksitta jääneet järjestöt toivat esiin omaan arvomaailmaan perustuvan kantansa, joka ei ole laiton, mutta epäkorrekti. Paha taisi kuitenkin saada palkkansa jo vuonna 2011, kun typerää kampanjaa suomittiin julkisuudessa.
Jos rahaa järjestöille jaetaan, pitäisi sen tapahtua mahdollisimman arvovapaasti. Oli kyseessä sitten Stalin-jugend, Saatananpalvaajien kerho tai Ruikonperän poikamiesyhdistys, pitäisi avustusten tippua samoin, neutraalein edellytyksin, mikäli toiminta ei ole rikollista.
Arhinmäki avasi päätöksellään sen, että jatkossa kulloinenkin ministeri voi halutessaan evätä tuet silmätikuiksi joutuvilta yhdistyksiltä. Valtio jakaa erilaisille järjestöille huomattavan määrän myös muita tukia, esimerkiksi kehitysyhteistyöhön ulkoministeriön kautta. Jossakin aivan kuviteltavissa olevassa tilanteessa lain arvoja tulkitsee nykyhallituksen linjasta poikkeava henkilö.
Tintti Neuvostojen maassa, Hergé 1929/1930
ps. Ainoa oikea ja tasapuolinen ratkaisu olisi lakkauttaa kaikki julkiset tuet järjestöille. Koko kolmannen sektorin julkinen rahoitus on aivan järjetöntä. Yhdistymisvapauden ajatuksena on, että ihmiset voivat tasaveroisesti ilman esteitä edistää haluamiaan asioita ja aatteita. Yksi haluaa edistää kivääriharrastusta, toinen auttaa vähäosaisia. Kautta aikojen ihmiset ovat yhdistäneet voimiaan edustamiensa aatteiden puolesta – ilman julkisen sektorin mukanaoloa.
