Suomessa on sellainen hieno systeemi, jossa Kelan kautta korvataan reseptilääkkeitä. Itsekin pääsen tästä osalliseksi kun minulla on kallis psoriasis -lääkitys*.
Lääkkeissä on alkuomavastuu 50e ja vuosiomavastuu eli lääkekatto 605,13 euroa. Alkuomavastuun jälkeen Kela korvaa osan lääkkeen hinnasta, kun vuosiomavastuu tulee täyteen, lääkkeet ovat käytännössä ilmaisia.
Muuten todella hyvä systeemi, mutta pari sudenkuoppaa siinä on, joihin olisi hyvä keksiä jokin pienituloisia tukeva ratkaisu.
Esimerkiksi kun lääke on kallis, eikä siitä saa peruskorvausta ei monella ole yksinkertaisesti varaa ostaa lääkärin määräämää lääkettä.
Tällaisessa tilanteessa pitää kerralla olla maksaa 605,13e mikä on monelle iso raha.
Varsinkin sellaiselle, joka ei ole täysin sosiaalitoimen elätti, vaan yrittää työllään elättää itsensä. Toimeentulotukeen saa käsittääkseni (en ole varma, en käytä) noihin lääkkeisiin rahaa.
Kuitenkin se 605e on maksimisumma mitä pitää kerralla maksaa ja loput lääkkeet saa sitten käytännössä ilmaiseksi jos jostain onnistuu sen vaadittavan rahan hankkimaan.
Toiseen sudenkuoppaan törmäsin tässä hiljattain, kun tänä vuonna oma lääkkeeni on tullut korvattavaksi. Korvauksen jälkeen lääkkeen hinnaksi jää n. 500e ja kuvittelin, että seuraava lääkeannos maksaisi sitten enää 105e.
No eihän se mennytkään niin.
Vuosiomavastuu ei täyty sillä korvatulla ”alennushinnalla”, joten myös seuraavan kuun annoksesta piti maksaa tuo 500e, joka oli paljon viheliäisempi kuin maksaa kerralla 600e. Tiedättekö kun 1000e pois tililtä on enemmän kuin 600e pois tililtä.
Toki siitä sitten sen n. 400 tms. saa muutaman viikon jälkeen takaisin Kelalta hakemista vastaan, mutta jos se minuakin työssäkäyvänä kirpaisee maksaa kahden kuukauden aikana 1000e lääkkeistä, niin voin vain kuvitella miltä esimerkiksi eläkeläisestä tai pienituloisesta tuntuu.
Muutenkin tuntuu niin typerältä ”lainata rahaa” Kelalle ja sitten hakea niitä takaisin. Voisin kuvitella, että monikaan ei välttämättä osaa tai jaksa hakea itselleen kuuluvia rahoja takaisin.
Molempiin tilanteisiin auttaisi, jos omavastuussa olisi joku kohtuullinen kertaostoksen raja, jolloin kerralla maksettavaa ei tulisi noin paljoa. On taas toisaalta typerää, että vuosiomavastuun täyttyessä lääkkeistä ei makseta enää kuin 2,5 euroa ostokselta.
Vuodessa maksettava omavastuu voisi olla myös hyvinkin kertaheitolla suurempi, kunhan se olisi jaettu tasaisemmin, vaikka sitten kuukausitasolle. Tämä nurinkurisesti sekä helpottaisi lääkkeitä ostavien tilannetta, että toisi valtiolle säästöjä. Tähän hieman harvinaisempaan tilanteeseen johon törmäsin itse, auttaisi mikäli vuosiomavastuu täyttyisi ns. reaaliajassa eikä jälkikäteen.
Eipä minulla muuta tällä kertaa.
Kiitos kaikille yksityisen sektorin työntekijöille ja yrittäjille kun maksatte palkkani ja lääkkeeni.
*Tähän varmaan joku vasemmistolainen naureskelee, että ähäkutti kun kaikkia julkisia menoja vastustava Henri saa nyt lääkkeisiin tukea. No Henri ei aivan kaikkia julkisia menoja ole vastustanut koskaan, ainoastaan kaikkia turhia ja haitallisia. Helposti julkisen sektorin voisi tiputtaa puoleen ja antaa ihmisten vaurastua, mutta silti nauttia yhteiskunnan turvaverkosta. Se on nyt kuitenkin ihan toinen keskustelu. Pysytään tässä Kela -korvauksessa.
