On taas se aika vuodesta, kun suurituloisia kadehditaan ja pienituloisille julkimoille naureskellaan. Helsingin Sanomien Anna Karismo kirjoittaa, että julkiset tulotiedot ovat jollain tapaa yhteiskunnallisesti tärkeä mittari. Verotietoja vertailemalla kuulemma näkee, mihin suuntaan yhteiskunta kehittyy.
Pelkkää soopaahan Karismo puhuu. Julkisista verotiedoista ei kukaan tule taaskaan vetämään yhtään mitään johtopäätöksiä, ainakaan sellaisia, että johtopäätökset eivät olisi etukäteen päätettyjä. Tutkimuskäyttöön taas käytetään erilaisia anonyymejä tilastotietoja.
Ilta-Sanomien suurituloisimpien listan perässä on seuraava huomio: ”IS:n ja Taloussanomien sivuilta voi seurata kello 09.00 alkaen reaaliajassa, kun toimittajamme keräävät poliitikkojen, yritysjohtajien, tunnettujen viihdemaailman nimien ja urheilijoiden verotietoja”. Mikähän yhteiskunnallisesti tärkeä mittari on se, paljonko Johanna Tukiainen tai Martina Aitolehti ovat verottajan mukaan tienanneet vuonna 2011?
Haistakaa nyt ”yhteiskunnallisen merkityksen” alleviivaajat pitkä paska, jos ja kun se oikeasti on tätä. Tämän juorupäivän jutturuuhkassa ainoa pointti on, että laiskat toimittajat saavat helpolla pitkän rivin nollauutisia. Samaan aikaan monen ihmisen yksityisyys ja jopa turvallisuus vaarantuvat.
Usein puhutaan melko kevyesti siitä, miten suuret tuloerot vähentävät onnellisuutta. Monissa tutkimuksissa on kuitenkin todettu, ettei yhteiskunnan eriarvoisuudella ole käytännössä mitään vaikutusta yhteiskunnan onnellisuuteen.
Kaikkien tutkimusten listaaminen kävisi pitkäveteiseksi, mutta muutaman esimerkin antaakseni Luttmer (2004), Bjørnskov (2010), Fahey ja Smyth (2004), Senik (2002, Schwarze ja Härpfer (2003), Veenhoven (1996) eivät löytäneet yhteyttä tulojen eriarvoisuuden ja hyvinvoinnin välillä.
Suhteellisella eriarvoisuudella vaikutusta kuitenkin on. Yksinkertaistettuna naapurin uusi bemari vituttaa enemmän kuin etäinen tieto siitä, että tietää jonkun ”it-firman pomon jossain Kuusisaaressa” olevan monimiljonääri.
Julkaisemalla listoja hyvätuloisista lehdet lisäävät suhteellista eriarvoisuutta hieromalla ihmisten naamaan muiden hyvätuloisuutta. Esimerkiksi Heikki ”Aromipesä” Taipale on aivan tavallisen näköinen ja oloinen keski-ikäinen mies, jonka 34 miljoonan euron pääomatulot olivat tänään monen lehden sivuilla.
Kenen etuja palvelee se, että pikkusieluiset ihmiset ovat tavallistakin vittuuntuneempia asioihin, jotka eivät heille kuulu? Esimerkkinä uutisointi pikavippifirman myynnillä miljoonia tienanneista. Korkeintaan se palvelee niiden poliitikkojen etua, jotka saavat äänensä pahansuovilta ja kateellisilta nilkeiltä.
Suhteellisen eriarvoisuuden lisäksi, on julkisilla verotiedoilla myös yksi erittäin vaarallinen puoli. Suomalaisista rikkaista ei nimittäin usein päällepäin näe, että heillä on varallisuutta. Vaikka minusta on sääli, etteivät suomalaiset miljonäärit osaa oikein näyttää varallisuuttaan, on vaatimattomuus yksi syy siihen, ettei heidän juuri tarvitse pelätä turvallisuutensa puolesta.
Eräs hyvä ystäväni oli tänään huolissaan siitä, miten Helsingin Sanomat oli heidän perheensä tulotietojen lisäksi julkistanut nimet, kuvat, kotipaikkakunnan ja vielä kotiosoitteen(!!), mikä tekee heidän perheestään hyvinkin potentiaalisia rikoksen uhreja. Ystävälläni ja varmasti monella muullakin oli varsin tuoreessa muistissa pari vuotta takaperin kidnappauksen uhriksi joutunut eräs Herlinin suvun nuori nainen.
Mitäpä, jos verotietojen sijasta julkisia olisivatkin eniten sosiaalietuuksia saaneiden nimet? Kun maahanmuuttajan saamia tukia näyttävä tiliote leviää Facebookissa, on se poliisiasia. Samaan aikaan suurituloisten naamat komeilevat lehtien kansissa. Ei ole väliä onko tuensaaja maahanmuuttaja vai ei, kuten esimerkiksi ”Erilaiset äidit” -ohjelmasta näimme. Lapsitehtailu ja kotona makoilu onnistuu kyllä ihan suomalaisiltakin.
Eikö tällä asialla ole yhteiskunnallista merkitystä? Eikö ole äänestäjien ja veronmaksajien kannalta tärkeää tietää, jos joku naapurustossa saa valtiolta ja kunnalta ilmaista rahaa enemmän kuin sinä tai minä kokopäivätyöstä? Jostain syystä arvelen, että vasemmistolaisten mielestä tämä ei ole ollenkaan niin tärkeä yhteiskunnallinen tieto kuin se, kumpi tienasi enemmän, Martina vai Tuksu.
Miksi on tärkeämpää suojella yhteiskunnassa saamapuolella olevien nimettömyyttä kuin niiden, jotka kustantavat koko sirkuksen? Fakta on, että suurituloisin 3,1 prosenttia veronmaksajista maksaa suunnilleen yhtä suuren osan eli vähän alle 20 prosenttia kaikista ansiotuloveroista kuin pienituloisin 54 prosenttia eli yli puolet veronmaksajista. Tuohon veronmaksajien 3,1 prosentin eliittijoukkoon pääsi toissa vuonna sangen maltillisilla 66 400 euron ansiotuloilla. Miksei tulotilastoja edes otsikoida siten, että ”he kustansivat sinunkin palvelusi”.
Oikeaa yhteiskunnallista huolta pitäisi herätä siitä, että Suomessa yli kolme miljoonaa tienanneita on vain 95 kappaletta, joista lisäksi kaksi on kuolinpesiä. Ei ole kovin suuri se joukko, joka pystyy omaa rahaa sijoittamalla luomaan uutta yritystoimintaa, tuotantoa ja kasvua.
Suomen vähälukuista rikkaiden joukkoa täytyy ihmetellä. Miten he viitsivät kuunnella vuodesta toiseen tätä samaa mölinää ja sietävät tätä rosvoverotuksen ja kaunan ilmapiiriä eivätkä nosta kytkintä? Minä ainakin häivyn heti kun aika on sopiva.
Kirjoituksessa esimerkkinä käytetty Heikki Taipale on nukkunut pois kesällä 2017.
