Joskus tulee mieleen, että Suomi on ammattimaisten mielensäpahoittajien lisäksi kansoitettu myös suurella määrällä idioottimaisia väärinymmärtäjiä.
Nyt uusimpana jupakkana on aina Timo Soinista Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen saakka lähdetty tulkitsemaan Halla-Ahon sotilasjunttakommentteja joko henkilöiden yksinkertaisuudesta johtuen, tai mahdollisen tarkoitushakuisesti aivan päin peräpeiliä.
Mielensäpahoittaminen on tietenkin suurelle määrälle poliitikkoja yksi tärkeimmistä, ellei ainoa tapa saada naamansa ja nimensä lehteen. Mielessäni on vielä opetusministeri Jukka Gustafssonin mielensäpahoittaminen Jyrki Kataisen Terijoki-puheista.
Vaikka Katainen pyysi eduskunnan edessä huonosti harkittua luonnehdintaa anteeksi, Gustafssonin oli vielä sen jälkeenkin aivan pakko taivastella, että ainakin hänellä tulee vielä kestämään hyvin pitkään, ennen kuin pystyy antamaan anteeksi.
Nyt Halla-ahon jupakassa oli pisteenä i:n päällä Pirkko Ruohonen-Lerner, joka tämänpäiväisessä radiohaastattelussa toisti moneen kertaan, että kansanedustajan pitää esiintyä arvokkaasti aina ja kaikkialla. Ei voinut välttyä mielikuvalta Teuvo Hakkaraisesta, jota raahataan tajuttomana ulos kyläkapakasta.
Mitä Halla-aho sitten sanoi?
”Yksinkertainen tosiasiahan on, että demokratia (= vaalit) estää mitä tahansa poliittista hallitusta ryhtymästä mihinkään sellaisiin toimiin, joilla *oikeasti* olisi mitään vaikutusta Kreikan konkurssitalouteen”, Halla-aho erehtyi kirjoittamaan Facebook-sivuillaan.
Lisäksi hän kirjoitti, että ”Juuri nyt Kreikkaan tarvittaisiin sotilasjuntta, jonka ei tarvitsisi välittää suosiostaan ja joka voisi panna lakkoilijat ja mellakoijat kuriin panssarivaunuilla”.
Kreikan tapauksessa pitäisi tietenkin ymmärtää, että junttaan viittaaminen ei ole ihan fiksua, mutta silti. Kyllä jokaisen sisälukutaitoisen pitäisi ymmärtää, mikä varsinainen pointti oli, sen sijaan, että aletaan taas nillittämään ihmisten puheista.
Rautalangasta väännettynä: Poliitikkojen pelkuruus äänestäjien pelossa tekee demokraattisesta hallituksesta kyvyttömän tekemään vaikeita päätöksiä. Suuret muutokset ovat mahdollisia vain diktatuureissa, joissa kansa pakotetaan nielemään erilaiset viisivuotissuunnitelmat ja suuret harppaukset.
Mitenkään ei voi väittää, etteikö Halla-ahon väite demokratian ongelmasta olisi täysin validi. On lapsellista ja typerää alkaa arvostelemaan tai tekemään olkinukkeversioita hänen väitteestään, kuten useimmat näyttävät tekevän.
Sen sijaan Halla-ahon (sarkastiset, huom!) johtopäätökset ovat kuitenkin täysin vääriä. Kreikka ei tarvitse sotilasjunttaa. Halla-ahon heitto on valtiokeskeisyyteen kasvatetulle (joita lähes kaikki suomalaiset nykyään ovat) tyypillinen refleksinomainen reaktio, jossa kriisitilanteessa ensimmäinen mieleen tuleva asia on vaatia lisää pakkoa ja kontrollia, vaikka juuri pakon ja kontrollin lähde eli valtio on tässä kuten useimmissa muissakin tapauksissa aiheuttanut kriisin
Kreikassa ratkaisuksi voisi ehdottaa julkisen sektorin mahdollisimman täydellistä alasajoa ja kaiken mahdollisen yksityistämistä, ts. siirtymistä minimivaltioon. Välttämättömiin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä oikeuslaitoksen menoihin ja joihinkin muihin kohteisiin tarvittavat varat voitaisiin kerätä muutamalla kaikkein vaikeimmin vältettävissä olevalla verolla, kuten kiinteistöverolla.
Sosiaaliturva hoidettaisiin erittäin niukalla perustulolla, ja suurin osa lähimmäisenvastuusta siirrettäisiin sinne, mihin se kuuluukin, eli lähimmäisille. Vahvoihin perheyhteisöihin edelleenkin nojaavassa eteläisessä Euroopassa tälle muutokselle olisi paljon paremmat edellytykset kuin esimerkiksi Pohjoismaissa, joissa niin sanottu hyvinvointivaltio on jo pitkälti tuhonnut ihmisten luonnollisten lähiyhteisöjen roolin.
Kaiken kaikkiaan on hankala nähdä tässäkään yhtään mitään kohun, saatikka sitten eduskuntaryhmästä erottamisen arvoista. Menkää ihmiset itseenne ja hankkikaa elämä.
