Paranormaaleihin ilmiöihin kuuluu ruumiista irtautuminen ja astraalimatkailu. Lyhyesti kyse on siitä, että henkilö voi lähteä fyysisestä ruumiistaan henkenä, joka voi ”henkiruumiina” tarkastella itseään ulkopuolelta ja liikkua ajatuksen nopeudella paikasta toiseen astraalimaailmassa.
Olen aina pitänyt moista humpuukina, mutta sisäministeri Petteri Orpo on osoittanut minut vääräksi. Hän on selvästi saavuttanut korkeamman tietoisuuden tason ja projisoinut itsensä astraalimaailmaan, josta hän kommentoi päivän politiikkaa täysin ulkopuolisena. En keksi mitään muutakaan selitystä sille, miten henkilö voi esittää niin ponnekkaita vaatimuksia ja ehdotuksia asioissa, joiden nykytilasta on itse keskeisesti vastuussa.
Viimeisin tällainen ufojuttu nousi Kokoomuksen Orpon ajatusten Aurajoesta tänään, kun hän kirjoitti blogissaan paikallisesta sopimisesta sellaisia vaatimuksia, jotka vastaavat pitkälti sitä, mitä hallitusohjelmassa on sovittu. Sovittu siis, mutta ei ay-mafian ja poliitikkojen saamattomuuden takia pystytty toteuttamaan.
Jos Orpo tulisi pois astraalimaailmasta, nän voisi tajuta oman fyysisen ruumiinsa makaavan juuri noiden samojen asioiden päällä. Esimerkiksi paikallinen sopiminen – se annettiin kevättalvella korporaatioiden pöytään osaksi yhteiskuntasopimusneuvotteluita.
Hallituksen puolelta työmarkkinaneuvotteluiden etenemistä koordinoi (tai lähinnä seurasi) ministeritroikka, jonka muodostivat Olli Rehn (kesk.), Jari Lindström (ps.) ja kukas muu kuin Petteri Orpo itse. Ei siis kokoomuksen puheenjohtaja, vaan Orpo itse ministerinä.
Helmikuun puolessavälissä hallitus tämän kolmikon ratkaisevalla myötävaikutuksella luopui paikallisen sopimisen edistämisestä lakiteitse. Kaikille asioista mitään tietäville oli viimeistään tuossa vaiheessa selvää, että paikallinen sopiminen meni siinä.
Sipilä on vatuloinut nykyään kilpailukykysopimuksena tunnettua sopimusta toista vuotta. Ei hän tee mitään sellaista, mikä vaarantaisi sopimuksen. Rehn on höpissyt ”helmikuun järkiliitosta”. Myös Perussuomalaiset ovat hokeneet sopimisen ensisijaisuutta.
Näistä syistä olennainen kysymys on, mistä Orpo nyt enää muka kaivaa sen vivun, jolla vääntää paikallisen sopimisen irti kokonaisuudesta. Miksi hän ei pannut kroppaa likoon sen puolesta, että hallitus olisi alun perinkin pitänyt paikallisen sopimisen omissa käsissään? Miksei hän vastuussa olleena vastaa selvään kysymykseen, miksi antoi paikallisen sopimisen korporaatioiden pöytään?
Koska ei hänellä siihen ole eikä voi olla mitään uskottavaa vastausta. Korjausliikkeet olisi pitänyt tehdä aikaisemmin. Mutta ehkä se olisi ollut liian kylmää ja kovaa eikä olisi vienyt Kokoomusta ”ihmisen suuntaan” – joka on muuten sekin jonkinlainen käänteinen astraaliprojektio Orpon aiemmista vaalikonevastauksista.
Aiemmin sama Orpo valitteli, miten hänen, sivistysporvarin, sydämeen sattuvat hallituksen koulutussäästöt. Taas kerran hän voisi astraalimatkaltaan vilkaista alas, hallitusohjelmaneuvotteluissa taloustyöryhmässä istuvaan fyysiseen ruumiiseensa.
Kun taloustyöryhmässä laitettiin säästöjä järjestykseen, voi kysyä, tekikö Orpo siellä hartiavoimin töitä sen puolesta, että koulutuksesta säästettäisiin vähemmän ja vaikkapa maataloudesta, no, edes jotain? Ja jos teki, kysyä voi, mitkä olivat tulokset. Tietenkin ne, joita hän nyt julkisesti arvostelee.
Poliittinen astraalimatkailu, ruumiistairtautuminen, on välttämätön osaamisen alue poliitikolle, joka yrittää näyttäytyä vaihtoehtona omalle toiminnalleen. Uskomusten mukaan ulkopuolisetkin voivat joskus nähdä astraaliruumiin, mutta yleensä se on näkymätön.
Oikeasti vain fyysinen ruumis on todellinen, ja politiikassa oikeasti totta on vain se, mitä on oikeasti tehty. Uskottava vaihtoehto jo tehdyille valinnoille voi olla vain sellainen, joka ei itse ole vastuussa noista valinnoista. Paitsi tietenkin, jos sattuu uskomaan astraalimatkailuun.
