Alppimaat kuten Itävalta ovat erityisen kuuluisia jodlauksesta. Kyseessä on vuoristossa syntynyt laulannan muoto, jossa pitkällä henkäisyllä laulaen vaihdetaan nopeasti ja jatkuvasti äänenkorkeutta rintaäänistä kurkkuääniin. Tämä monen mielestä varsin humoristisen kuuloisen laulutavan sanotaan olleen alun alkaen kommunikaatiokeino vuoren rinteille, ja siitä on myöhemmin muodostunut alueen kansanmusiikkia.
Erityisen suosittua jodlaus on Itävallassa, maan kaakkoisosassa sijaitsevassa Steiermarkin osavaltiossa, ainakin osavaltion omien kotisivujen mukaan. Ajat kuitenkin muuttuvat, ja vuoden 2003 Euroopan kulttuuripääkaupungissa Grazissa omalla pihalla jodlaus on oikeuden päätöksellä lisätty muslimeja loukkaavien tapojen pitkälle listalle.
Grazilainen 63-vuotias eläkeläinen, nimeltään Helmut G. oli omien sanojensa mukaan ollut niin hyväntuulinen, että hän jodlaili omaksi ilokseen samalla, kun leikkasi pihallaan nurmikkoa. Naapurissa asuvat ja rukoshetkeään pitäneet muslimit eivät Helmutin laulua arvostaneet vaan kokivat hänen matkivan moskeijan rukouskutsua ja tekevän pilaa heidän uskonnostaan.
Rikollinen itse väitti kivenkovaan, ettei hänellä ollut mitään aikomusta imitoida rukouskutsua vaan ainoastaan laulaa pari kansanlaulua, koska hän oli niin hyvällä tuulella. Oikeus ei Helmutin selittelyjä niellyt vaan tuomitsi hänet 800 euron sakkoihin ”uskonnollisten symbolien halventamisesta” ja myös Suomessa tutusta ”uskonrauhan rikkomisesta”. Oikeuden mukaan hänen jodlauksena on hyvinkin voinut kuulostaa muslimien rukouskutsulta. Mitä sitten, jos on? Mitä sitten, jos mies olisikin jodlauksen sijaan huudellut loukkauksia Allahille?
Minä en missään nimessä lähtisi tuomitsemaan ihmisiä uskonnollisten symbolien halventamisesta. En tahallisesta enkä tahattomasta. Uskontoja saa halventaa, jos siltä tuntuu. Tyhmää se voi olla, mutta tyhmyys ei ole rikos. Myös perusteet uskonrauhan rikkomiselle tuntuvat kovin heppoisilta. Miten kovaa eläkeläinen saa jodlata, että naapuritalon sisällä ei pysty olemaan. Voiko asiasta käydä sanomassa, pitääkö poliisit soittaa heti paikalle, niin kuin nyt tehtiin. Uutisesta päätellen kyseessä ei ollut moskeija vaan muslimien omakotitalo, jolloin perusteet uskonrauhalle ovat vielä heppoisammat.
Mielenkiintoiseksi tämän tapauksen tekee myös se, että syytetyllä on ollut käänteinen todistustaakka. Kun kyseessä on sana sanaa vastaan, miten Helmut olisi voinut todistaa, ettei hänen tarkoituksenaan ollut ”laulaa loukkaavalla tavalla”? Perinteisesti oikeusvaltiossa epäilty on syytön, kunnes toisin todistetaan. Kyseessä on siis oikeusvaltion periaatteiden vastainen tuomio. Samaa käänteistä todistustaakkaa tosin käytetään myös esimerkiksi Suomessa syrjintätapauksissa. Syyttäjä ei joudu todistamaan epäillyn syyllisyyttä, vaan epäilty itse joutuu todistamaan syyttömyytensä.
Tällainen lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö, jonka tarkoituksena on suojata ihmisiä niinkin epämääräiseltä käsitteeltä kuin loukkaantumiselta on mielestäni täysin älytöntä. Varsinkin kun se on käytännössä vain yksipuolista, sillä kotonaan rukoilevan kristityn lienee turha hakea hyvitystä naapurin epävireisestä virrenveisuusta. Hyvää tarkoittavalla toiminnalla lisätään ihmisten muukalaisvihaa ja luodaan eripuraisuutta valtaväestön ja maahanmuuttajien välille. Pitkällä aikavälillä tämä tulee aiheuttamaan hyvin paljon ongelmia.
Itävaltalaiseen jodlaukseen voit tutustua täällä. Melestäni aika hauskan kuuloista 🙂
