Helsingin Sanomissa oli ideologisesti työttömän Ossi Nymanin kirjamainos haastattelu. Motörheadia diggaileva Ossi ei halua mennä typeriin hommiin ja on siksi tahallaan työttömänä. Kyseessähän oli oikeasti kustantajan järjestämä markkinointikikka, jotta Ossi voisi myydä enemmän kirjaansa.
Ossista nousi kohu, minkä jälkeen media nosti esiin myös muita vastaavia elämäntapatyöttömiä. Sankareita, jotka ovat huomanneet pärjäävänsä aivan mukavasti päivärahoilla tarvitsematta tehdä mitään.
Nämä elämäntapatyöttömät ovat mielestäni aivan oikeilla jäljillä. Työnteko on jo Raamatunkin mukaan rangaistus siitä, että on jouduttu pois Eedenin puutarhasta. Samaa tarinaa kertovat myös lukuisat muut kulttuurit ja uskonnot.
Hieman tieteellisemmin Yuval Hararin mainiossa Sapiens -kirjassa argumentoitiin, että metsästäjä-keräilijä -elämäntavasta luopuminen oli tietyllä tapaa ihmiskunnan suurin virhe. Huoleton oleskelu vaihtui kertaheitolla armottomaksi työnteoksi, suuriksi lapsikatraiksi ja jatkuvaksi puutteeksi.
Voisi jopa olettaa, että muinaiset esi-isämme ovat keksineet paratiisin käsitteen sukupolvien takaisista kertomuksista. Tarinoista isovanhemmista, joiden ei tarvinnut kuin juoda lähteestä, poimia puusta hedelmiä ja juosta munasillaan. Maatilalla kuokkivan työläisen näkökulmasta kyseessä oli varmasti paratiisi, onhan se täällä Suomessa sälekaihtimien välissä harmautta katsellessakin.
Omenan ottaminen symboloi mielestäni hetkeä jolloin ihminen siirtyi metsästäjä-keräilijästä maanviljelijäksi.
Kun ihminen on riittävän yksinkertainen, on työttömyys oikeastaan parasta mitä tarjolla on. Työttömänä joku muu huolehtii elatuksesta, rahat riittävät asuntoon, ruokaan ja kaljaan, minkä lisäksi vapaa-aikaa riittää, vaikka sitten kirjan kirjoittamiseen työttömyydestä.
Aiemmassa kirjoituksessa mainitsin vanhan kansantarinan kalastajasta ja liikemiehestä. Tarinan opetus on, että työtön voi näkemättä juuri minkäänlaista vaivaa puuhailla niitä samoja asioita, joita liikemies haaveilee tekevänsä eläkkeellä, hukattuaan ensin koko elämänsä työntekoon.
Työttömyyden pitäisi mielestäni olla ihmisen elämän päämäärä ja tavoite.
Ossin ja muiden, arviolta kymmenien tuhansien vastaavien lusmujen ongelma on kuitenkin se, että he eivät ole aidosti työttömiä. Työttömyys on määritelmällisesti ansiotyön puutetta ja ansiotyö taas on työtä, jota tehdään tulojen saamiseksi. Suomessa useimmat muka työttömät ovat todellisuudessa valtion työllistämiä.
Erotuksena oikeista työttömistä he ovat ammattityöttömiä.
Nämä ammattityöttömät tekevät työkseen mitä Kelan tai TE-toimiston virkailija sattuu milloinkin keksimään. He täyttävät työkseen lappuja, vastaavat puhelimeen, käyvät tapaamisissa, osallistuvat kursseille ja tekevät milloin mitäkin. Jos toimiston täti sanoo ”hyppää”, niin ammattityöttömät hyppäävät. Pohjimmiltaan Ossi ja muut vastaavat ovat yhtä työttömiä kuin 90-luvun elämäntapaintiaanit olivat intiaaneja.
Vastineeksi tästä nöyryytyksestä ja vaivannäöstä heille maksetaan kuukausittain mitätön summa rahaa ja vielä viisastellaan päälle. Turhaa työtä pakenevat ihmiset ovat onnistuneet hankkimaan itselleen ehkä turhimman ja kehnoimman työn mitä Suomessa ylipäänsä on tarjolla. En ikinä tahdo hankkia kyseistä työtä itselleni. Kokeneena työn vieroksujana ihan hävettää, että tuollaiset harrastelijat väittävät julkisuudessa olevansa muka työttömiä, vaikka elanto tulee tekemällä töitä.
Jos on oikeasti työtön, ei silloin ole vastuussa yhdellekään elannon maksajalle – ei virastolle eikä yritykselle. Silloin voi nukkua pitkään, jättää vastaamatta puhelimeen, matkustella miten huvittaa ja juopotella kun janottaa.
Tunnen tasan yhden läskin joka on niin työtön, että edes eläkkeellä oleva halvaantunut dementikko ei pääse samaan työttömyyden tasoon. Sen kaltaiseen todelliseen työttömyyteen tosin vaaditaan aiemmin tienattuja miljoonia. Modernissa yhteiskunnassa ainoastaan taloudellisesti riippumaton ihminen (usein myös valtion virkamies tai kansanedustaja) voi olla aiemman määritelmän mukaan aidosti työtön. Kaikki me muut teemme jotain työtä elääksemme.
Tie henkiseen riippumattomuuteen
Mielestäni seuraavaksi paras tilanne ennen aitoa työttömyyttä on henkinen riippumattomuus. Myös henkisesti riippumattomana joutuu tekemään asioita elääkseen, mutta silloin ei ole erilaisten virastojen nöyryyttämä tai joudu tekemään juuri mitään sellaista mikä ei huvita.
Erona taloudelliseen riippumattomuuteen, jokainen meistä voi halutessaan olla henkisesti riippumaton ja elää vapaata, tyytyväistä elämää.
Henkiseen riippumattomuuteen johtaa keksimäni neliosainen polku, jonka kulttuurisesti omin suoraan Wikipedian artikkelista. Kahdeksanosainen polku on todellisuudessa buddhalaisten näkemys valaistumisesta, mutta mielestäni se soveltuu myös tähän, kun vähän itse soveltaa. Kahdeksan osaa oli ihan liikaa minun keskittymiskyvylleni ja kaikki tuommonen mindfulness -soopa on ihan paskaa. Ajattelin itse asiassa kirjoittaa joskus mindfulness -oppaan ihmisille kenen mielestä kaikki tuollainen on paskaa. Kirjan nimi olisi ”Ihan v*tun ZEN”.
Tein itse ja säästin
- Oikea ymmärrys – Työttömyys ei ole loppu. Kyetäksesi riippumattomaksi sinun täytyy ymmärtää, että muilta opitut odotukset ei ole välttämättä sinua varten. Sinun ei tarvitse opiskella, mennä töihin ja ostaa rivitaloasuntoa Espoosta. Sinun ei tarvitse olla hammasratas koneistossa, jos et halua.
- Oikea toiminta – Tyydytkö odottamaan parempia aikoja kaljaa juoden, vai kehitätkö aktiivisesti itseäsi? Omalla tekemisellä on merkitystä myös siihen, millainen elämä työttömyydestä muodostuu.
- Oikea elinkeino – Mieti miten voisit tienata elantosi mieleisellä tavalla mahdollisimman kunniallisesti. Keinojen määrä on rajaton. Ovatko vahvuutesi kädentaidoissa, luovuudessa vai kohteliaisuudessa? Kaikelle osaamiselle on kysyntää oikeilla markkinoilla. Elantonsa voi tienata tietokonepelejä pelaten, puutarhaa istuttaen tai vaikka kyläseppänä askarrellen.
- Oikea yritteliäisyys – Riippumattomuutta tavoitteleva on valmis näkemään vaivaa, jotta elämä olisi henkisesti vapaampaa. Henkinen riippumattomuus ei ole työttömyyttä, se on vapautta muiden ihmisten odotuksista ja käskyistä
Minulle riippumattomuus toimii. Koska juuri nyt ei huvita tehdä mitään muuta, istun maanantaina kotona kalsarit jalassa kirjoittelemassa blogia. Sen tosin ei mahdollista riippumattomuus yrittäjänä vaan se, että orjapiiskuri-avovaimo on poissa kotoa.
Minä lähden mielelläni mukaan erilaisiin projekteihin, aina pelin markkinoinnista ja lehmänlannan lapioimisesta uusien tuoteideoiden konseptointiin. Olen kiinnostunut kaikista tarjouksista joita minulle tulee, mutta minun ei ole pakko ottaa vastaan niistä mitään.
Tällä hetkellä työn alla on ainoastaan mielenkiintoisia projekteja, joista saan sitten sen verran rahaa, ettei minun tarvitse itkeä työvoimatoimiston tai Kelan byrokratiaa. Tätäkin kirjoittaessa tuli taas verkkokauppaankin uusi tilaus. Voit muuten tukea tämänkin blogin kirjoittelua ostamalla www.valco.fi -verkkokaupasta.
Kotoa tietokoneella työskentely toimii minulle. Joku muu voi tehdä itsestään riippumattoman muuttamalla esimerkiksi sähköttömään mökkiin maalle elämään 1800 -luvun arkea omavaraistaloudessa. Vähät tarvittavat polttoainerahat voisi hankkia myymällä palveluksiaan naapureille. Elanto olisi varmasti niukka, mutta elämä luultavasti onnellisempaa kuin siellä Kallion itsemurhayksiössä.
Kaikille riippumattomuus ei tietenkään ole mahdollista. Ihminen voi olla yksinkertaisesti niin aikaansaamaton tai kyvytön luopumaan yhteiskunnan asettamista odotuksista, ettei kykene luomaan itselleen elinkeinoa. Silloin on lopuksi ikää tuomittu olemaan töissä muilla tai ammattityöttömänä valtion leivissä.
Luonnollisesti kaikki eivät edes kaipaa minun näkemystäni henkisestä riippumattomuudesta. He kokevat olevansa onnellisia jo nyt, omassa oravanpyörässään ja se on aivan hyvä juttu. Onnellisuus on kuitenkin lopulta se ainoa merkityksellinen päämäärää.
ps. fiksuimmat varmaan oivalsivat, että riippumattomuudesta puhuessani tarkoitan oikeasti yrittäjyyttä. Yrittäminen on kaunein tapa ottaa vastuu omasta elämästä.
