Ihminen ei koskaan kykene olemaan täysin tyytyväinen siihen, mitä hänellä on. Me janoamme aina enemmän, uutta ja parempaa. Edistääkseen omia tarpeitaan ihmiset vaihtavat osaamistaan ja mahdollistavat muiden tarpeita maksusta.
Tätä ehtymätöntä tiedon, nautinnon, hyvinvoinnin, vallan ja kunnioituksen janoa kutsutaan myös ahneudeksi. Ahneus on vienyt meidät luolista pilvenpiirtäjiin ja hevosen selästä avaruuteen. Kun tätä ahneutta ei toteuteta väkivalloin, kyseessä on tärkein ihmiskuntaa eteenpäin kuljettava voima.
Kun ahneutta ei enää rajoita molemminpuolinen vapaaehtoisuus, siitä tulee äärimmäisen tuhoisaa. Se on tavalla tai toisella taustalla niin sodissa kuin ryöstöissä ja raiskauksissakin. Kun vapaaehtoisuus jää pois, pohjaton kaataa ahneus myös hyvässä tarkoituksessa tehdyt rakennelmat, kuten kotoisan sosiaalivaltiomme.
Ensin poliitikot lupaavat ihmiselle perustoimeentulon, jonka pitäisi ratkaista kaikki ongelmat. Sosiaaliturva vain valitettavasti ei koskaan ole riittävä. Jokainen uusi lisäys käy pian vanhaksi ja ihmiset kaipaavat enemmän. Ongelmaa pahentaa se, että aina tulee uusia vaaleja, joissa menestyäkseen poliitikkojen täytyy luvata enemmän ja lisää. Pian köyhäinapu laajenee useaksi erilaiseksi palveluksi ja kattaa kaiken kehdosta hautaan.
Luonnollisesti myös kaikki palvelut jatkavat kasvuaan, koska palvelujen taso ei ole milloinkaan riittävä. Siinä missä maksuttoman koulutuksen alkuvaiheessa liitutaulu ja vetoisa lautamökki olivat siunaus, nostavat vanhemmat nyt kanteen hallinto-oikeuteen, mikäli he joutuvat itse viemään oman lapsensa kouluun. Ahneus näkyy toki myös koulujen sisällä. Opettajien määrää voisi aina lisätä. Ilman kuraattoria, psykologia, henkilökohtaista avustajaa ja kouluterveydenhoitajaa ei lapsi enää pärjää.
Tämä kaikki luonnollisesti maksaa jatkuvasti enemmän ja enemmän. Koska saavutetuista eduista ei voida tinkiä, jatkaa järjestelmä kasvuaan, kunnes se lopulta kaatuu kokonaan, kun kansan maksukyky ei riitä. Nyt julkinen sektori menee jo hyvän matkaa velan puolella, joten uskoisin pääseväni sanomaan ”ähäkutti” vielä omana elinaikanani.
Ahneuden ongelma ei rajoitu yksistään sosiaaliturvaan ja palveluihin. Poliitikot lupaavat suojella ihmisiä kaikelta pahalta, jotta mahdollisimman monella olisi hyvä olla. Koskaan ei ole liian vähän tupakoivia, alkoholiongelmaisia, tai väärää mieltä olevia. Kun jokin kielto, rajoitus tai muu holhoava toimenpide saadaan voimaan, mietitään jo hyvää vauhtia seuraavaa.
Aina riittää motiiveja uusille kielloille ja rajoituksille. Vaikka asiat olisivat hyvin, aina voisi olla paremmin. Ihmisten jatkuvasti lisääntyvään kitinään valituksi tahtova poliitikko ei voi sanoa, että ”entä sitten?”. Koska milloinkaan ei päästä siihen tilanteeseen, että ”nyt on hyvä”, lainsäädännön kiristäminen jatkuu, kunnes siihen kuristutaan. Nyt on edetty jo sellaiselle älyttömyyden asteelle, että ihmisiä suojellaan pahalta mieleltä – milläs muulla kuin vapauden loukkauksilla ja rangaistuksilla.
Minusta on aivan selvää, että hyvinvointivaltiona tunnettu kaikkien ryöstöretki kaikkia vastaan vetelee viimeisiään. Moni ongelma tulee näin ratkeamaan itsestään, mutta ennen sitä on jonkin aikaa todella mielenkiintoiset ajat. Normaalin poliittisen prosessin myötä suunta tuskin muuttuu, joten taidan itse keskittyä lähinnä oman hyvinvointini maksimointiin. Suosittelen samaa teillekin.
