Valvira, eli Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on valtakunnan holhouksesta vastaava isovelivirasto. Sen tehtävänä on valvoa ”elinympäristön terveysriskien hallintaa” ja oikeusturvan toteutumista, sekä palvelujen laatua sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Vaikka virastolla on sinänsä asiallinen tarve varmistaa ihmisten oikeusturvan toteutuminen terveydenhuollon massiivisen ja kylmän byrokratian hampaissa, niin minua risoo viraston holhous alkoholi- ja tupakka-asioissa. Suorastaan ahdistaa virasto, jonka kotisivuilla lukee heti etusivulla suurella fontilla ”Valvonta vaikuttaa”.
Valvira on onnistuneesti saatu miehitettyä henkilöillä, joiden elämäntehtävänä tuntuu olevan holhota ihmisiä ja yrityksiä hyvässä tarkoituksessa. Heille mikään ei tunnu riittävän, vaan erilaisten kieltojen, lupien ja rajoitusten viidakkoa halutaan tihentää kunnes kukaan ei harrasta turmiollisia elämäntapoja. Voisin kuvitella että viraston virkamiehet rekrytoidaan yhteistyössä paikallislehtien kanssa, sillä periaatteella että eniten ”tekstaripalstalle” koirankakasta, juopoista ja tupakansavusta valittaneille soitetaan ja pyydetään suoraan työhaastatteluun.
Virkamisten hengenheimolaisille sitten kerrotaan miten voit valittaa, vaikkei laki (vielä) jotain kielläkään.
Esimerkiksi asuntojen tupakansavusta virasto sanoo, että ”Tupakkalaki ei tällä hetkellä ota suoranaisesti kantaa tupakansavun leviämiseen ulkotiloista asuinhuoneistoihin, mutta asiaan on mahdollista puuttua terveydensuojelulain perusteella”. Jossain vaiheessa tarkoitus on kieltää myös ulkona ja omalla parvekkeella tupakointi. Onhan Suomi maa, jossa virallisena tavoitteena on lopettaa tupakointi kokonaan.
Tupakkalaki on jo nyt niin tiukka, etten vaikkapa minä voi omassa vaalimainoksessani sanoa ajavani tupakoivien asiaa, koska se voitaisiin tulkita epäsuoraksi myynnin edistämiseksi ja kieltää.
Suklaatupakan mainonta on jo kielletty, eikä sitä oikeastaan missään myydä. Marlboro Classics -vaatteiden, tai Camel -kenkien mainonta on myös kielletty, ettei kenelläkään varmasti tulisi mieleen ostaa tupakkaa. Viimeisimpänä pilkahduksena on keksitty ehdottaa kiellettäväksi kaikki brändimerkintä pakkauksista, niin että jokaisessa tupakka-askissa lukisi vain samanlaisella fontilla tupakan merkki.
Tupakkatuotteeksi itse asiassa luokitellaan kaikki mitä tupakointiin voi käyttää, tuhkakuppia myöten ja niidenkin mainonta on kielletty, sekä myynti kielletty alle kahdeksantoistavuotiaille. Ehkä Valvira voisi edesauttaa paperisten kurkkupurkkien käyttöönottoa, jotteivat lasiset kannustaisi tupakointiin, sillä olen nähnyt aika monen käyttävän niitä tuhkakuppeina.
Tupakoinnin kieltoja ja rajoituksia on helppo kannattaa, sillä eihän tupakoinnissa olekaan mitään järkeä, siitä seuraa vain riippuvuutta ja terveydellisiä ongelmia. Entä sitten? Mielestäni ainoat hyväksyttävät holhouksen muodot ovat valistus ja haittavero. Kun valistus on kattavaa ihmiset tietävät riskin ja voivat olla polttamatta jos haluavat. Mielestäni ihmisellä tulisi olla oikeus päättää itse, mitä hän omalla terveydellään tekee.
Koska itsensä vahingoittamisesta tulee kuitenkin kustannuksia yhteiskunnalle, on perusteltua kerätä haittaveroa, jolla näitä kustannuksia myöhemmin korvataan.
Suomessa kerätään tupakoinnista nykyään veroa n. 620 000 000 euroa vuodessa, lisäksi tulee huomioida jälleenmyyjien, tukkureiden, kuljetusfirmojen ym. kautta tuleva kansantaloudellinen hyöty. Terveydenhuollolle siitä koituu n. 85-100 000 000 euron kulut, joten valtio jää suorassa rahamäärässä voitolle.
Tupakoinnin aiheuttamien kustannusten sanotaan olevan 1,5–2 miljardia euroa vuodessa. Kustannuksia syntyy menetetyistä elinvuosista, sairauksien hoidosta, työstä poissaoloista, sairauskorvauksista, tupakkataukojen aikana tekemättömästä työstä, tulipaloista, roskaamisesta ja tupakansavun rajaamisesta tupakointitiloihin.
Tällainen arvio on mielestäni yhtä kyseenalainen kuin tekijänoikeusjärjestöjen arviot omista tulonmenetyksistään. Menetetyt elinvuodet painottuvat työuran jälkeen, joten enimmäkseen nuorena kuolevat tupakoitsijat tuottavat vain säästöä yhteiskunnalle ja sairauksien hoitokustannukset ovat vain 1/6 siitä, mitä heidän vuosittain maksamansa tupakkavero. Jopa Pääministeri Vanhanen on myöntänyt, että tupakoitsijoista aiheutuu vähemmän kustannuksia terveydenhuollolle kuin tupakoimattomista.
Tupakkataukojen aikana tekemätön työ on todella huono laskuperuste, sillä tauot virkistävät mieltä ja nostavat tauon jälkeistä työtehoa, varsinkin luovalla alalla. Mieti, että olet vääntänyt tietokoneella hommia kolme tuntia putkeen ja aivot jumittaa pahasti. Menet pihalle, imaiset savut ja mietit hetken. Sitten takaisin hommiin. Ei kouluissakaan aivan huvikseen pidetä oppituntien välissä taukoa.
Samainen holhousvirasto myöntää alkoholijuomien valmistus- ja myyntiluvat, sekä valvoo anniskelu- ja vähittäismyyntiluvanhaltijoita että alkoholijuomien mainontaa. Viimeisimpänä tempauksenaan Valvira ajaa muutosta, jonka mukaan mietoja alkoholijuomia saisi mainostaa vain niiden tuotetiedoilla. Minun ja Panimoliiton toimitusjohtaja Tero Kallion mielestä mainonnan rajoitukset eivät tepsi nuorten juomiseen. ”Nuoret kohtaavat mainontaa myös yhä enemmän netissä. Suomessa esitettävissä ulkomaisissa tv-sarjoissakin on yhä enemmän alkoholin tuotesijoittelua”, Kallio sanoo ja on siinä aivan oikeassa.
Viimeksi alkoholilainsäädäntöä kiristettiin vasta vuonna 2008, jolloin alkoholimainonta kiellettiin televisioissa klo 7-21. Samaan syssyyn kiellettiin myös kauppojen paljousalennukset, eivätkä ravintolat saa enää viedä kaduille mainoksia, jotka kertovat oluttuopillisen tarjoushinnan. Alkoholin myynti ennen yhdeksää kiellettiin jo aiemmin, eikä nykyisessä asenneilmapiirissä taida olla juuri muutosta vapaampaan odotettavissa.
Ei ole mikään ihme, että Suomessa halutaan vähentää alkoholin haittoja, sillä esimerkiksi vuonna 2008 sen käytön seurauksena kuoli 3119 henkeä. Lisäksi tulevat pahoinpitelyt, ilkivalta, rattijuopumukset ja muut runsaan käytön lieveilmiöt. Kansantaloudellisesti alkoholismi on luultavasti suurempi ongelma kuin tupakointi. On helppoa ajatella Pekka Puskan tapaan ja vaatia asteittaisia veronkorotuksia kulutuksen haittojen vähentämiseksi, sekä keskioluen saatavuutta rajoitettavaksi.
Suomalaiset juovat noin 10 litraa puhdasta alkoholia vuodessa henkeä kohden, mikä ei itse asiassa ole eurooppalaisittain kovinkaan hälyttävän paljon. Olisi varaa juoda vielä yli puolet ennemmän, ennen kuin oltaisiin Euroopan kärjessä. Lisääntynyt kulutus on tilastoissa näkynyt suoraan alkoholin haittojen lisääntymisenä ja yksinkertaisella logiikalla tuntuukin järkevältä tehdä kaikki mahdolliset holhoavat toimenpiteet alkoholin kokonaiskulutuksen vähentämiseksi.
Usein pekkapuskilta jää kuitenkin huomioimatta että eniten kuluttava kymmenesosa juo runsaat 40 prosenttia kaikesta Suomessa juodusta alkoholista. Keski-ikäiset alkoholistimiehet ja -naiset juovat mielettömät määrät alkoholia vuodessa ja myös kärsivät siitä eniten. Heitä tulisikin pyrkiä auttamaan ongelmissaan. Useimmille meistä alkoholin käyttö liittyy myönteisiin tunnelmiin ja alkoholi on hyvin hallinnassa. On mukavaa nauttia alkoholia kohtuullisesti hyvässä seurassa, eikä siitä ole merkittävää haittaa terveydelle, mutta sitäkin suurempi hyöty kansantaloudelle.
Tilastoimatta jää myös alkoholin piristävä, rentouttava ja ystäviä luova vaikutus, eikä sen merkitystä suomalaisten syntyvyydessäkään tule väheksyä. Näitä arvoja ei voi rahassa mitata.
Valitettavasti ongelmakäyttäjiin kohdistuvat sääntelytoimet ja holhous eivät osu kohderyhmäänsä niin paljon kuin ne tekevät kiusaa tavallisille kohtuukäyttäjille, joita on Suomessa merkittävä enemmistö. Alkoholismi on sairaus, johon pitää tarjota halukkaille välitöntä apua, eikä hankaloittaa sen vuoksi terveiden aikuisten ihmisten elämää.
Kieltojen, sääntelyn ja verotuksen rinnalle pitäisi keinoksi ottaa tehokkaampi valistus. Kuten aikaisemmin tupakan yhteydessä mainitsin, ovat valistus ja haittavero likimain ainoat hyväksymäni holhouksen muodot. Kattava valistus auttaa ihmisiä tiedostamaan alkoholismin riskit ja olla juomatta jos siltä tuntuu.
Myönteistä on, että nuorten humalajuominen on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, mikä ei varmasti johdu alkoholipolitiikasta niinkään kuin yleisen asenneilmapiirin muuttumisesta.
Mikäli alkoholin myynti edelleen vapautuisi, verotuksella suosittaisiin mietoja alkoholijuomia ja samalla valistettaisiin humalajuomisen haitoista olisi suunta varmasti positiivinen, eikä tulevilla sukupolvilla olisi enää ongelmaa humalajuomisen suhteen. Valitettavasti samasta asiasta Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (Pekka Puska) tulee juuri päinvastaiseen johtopäätökseen ja toteaa, että ”Nuorten raittiuden lisääntyessä rajoittavan alkoholipolitiikan avulla voisi olla mahdollisuuksia kääntää kielteinen kehitys myönteisemmäksi”.
Kiellot ja rajoitukset tuntuvat nopeasti ajateltuna parhaalta tavalta hoitaa ongelmia. On helppoa päätellä jonkun asian yksinkertaisesti katoavan kun se kielletään tai sen käyttöä rajoitetaan, mutta näin yksinkertaista se ei ole. Ihmisluonto ei toimi kuin matemaattinen kone, vaan on hyvinkin epärationaalinen ja jopa itsetuhoinen. Vaikka joku yleisesti haitallisena pidettävä aine tai asia kiellettäisiin kokonaan, ei se estä ihmisiä haluamasta ja hankkimasta sitä, vaan ainoastaan luo markkinoita rikollisuudelle. Kun olutta saa ruokakaupasta, ei sitä tarvitse ostaa rikollisten salakapakasta, eikä Luottokunta tule murskaamaan polvilumpioita, vaikka joisit Visa-korttisi luottolimiitin täyteen ja jättäisit maksamatta.
Usein kiellot ja rajoitukset laukaisevat ihmisissä vastareaktion ja vesittävät koko tarkoituksen.
Aina jotain uutta kieltoa miettiessä kannattaisi pohtia onko kiellettävästä asiasta oikeasti merkittävää todellista harmia suurimmalle osalle ihmisistä, varsinkin verrattuna sen tuomaan iloon. Uskon että ensinnäkään useimmat kiellot eivät todellisuudessa ole tarpeellisia ja rajoituksia paremmin erilaisten aineiden tai esineiden tuomiin ongelmiin voidaan hieman laajemmin miettimällä löytää todellisia syitä, joihin puuttumalla haitat merkittävästi vähenisivät.
Vaikka kaikki holhoavat ja sääntelevät asetukset säädetäänkin nimellisesti poliitikkojen toimesta ovat ne käytännössä virkamiesten käsialaa, sillä keskimääräinen poliitikko on kumileimasin, joka ei uskalla kyseenalaistaa virkamiesten tekemiä esityksiä. Toivon että tulevat sukupolvet muuttavat virkamieshallintoa vähemmän holhoavaksi ja eduskuntaan saadaan jatkossa sellaisia poliitikkoja, jotka eivät ole asenteellisten virkamiesten talutushihnassa.
Elämästä ei selviä hengissä. Jos joku haluaa päättää päivänsä tuskaisesti ja ennenaikaisesti, niin hänellä olkoon siihen oikeus.
Tämän kirjoituksen aikana kului kolme kappaletta punaista L&M -savuketta ja yksi tölkki tummaa Velkopopovický Kozelia
