Helsingin katukuvaan ovat kansainvälistä säpinää tuoneet jo muutaman vuoden ajan Bulgariasta ja nyttemmin erityisesti Romaniasta saapuneet romanit. Heidän osaamistaan ei ole täkäläisillä työmarkkinoilla arvostettu riittävästi, ja niinpä monet ovat ajautuneet joko kerjäämään tai, kuten kaikkein epäonnisimmille on käynyt, varastelemaan tai tehtailemaan murtokeikkoja.
Tämä on traagista, koska näiden siirtolaisten osaamisen hyödyntämisen suomalaisilla työmarkkinoilla on estänyt lähinnä suomalaisten rasismi ja työnantajien ennakkoluulot. Suomen luku- ja kielitaidottomien työmarkkinat ovat nyt paremmat kuin koskaan, eikä muita esteistä työllistymiselle voi olla kuin työnantajien syrjivä asenne.
Tyypillinen romanisiirtolainen
Ennakkoluuloiset suomalaiset ovat epäilleet, että romanikerjäläisiä järjestettäisiin Suomeen jotenkin organisoidulla tavalla. Lisäksi on täysin vailla mitään todisteita epäilty, että kerjäämisen organisointi olisi jotenkin yhteyksissä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Ennakkoluuloja ovat osaltaan olleet levittämässä niin poliisit kuin Suomen Amnestyn johtaja Frank Johanssonkin, jonka mielestä kerjäläisten toiminnan organisoituneisuus voidaan rinnastaa liiketoimintaan.
Muualla Euroopassa ilmi tulleisiin ostettujen lasten tahalliseen runtelemiseen ja huumaamiseen kerjäämisrekvisiitaksi on viitattu täysin aiheettomasti, koska Suomeen tulevilla Romanian romaneilla ei ole kertakaikkiaan mitään yhteyttä muihin Euroopan maihin suuntautuneisiin Romanian romaneihin. Ehkä toiminta on voinutkin olla rikollista muualla Euroopassa, mutta Suomeen tulee vain hädänalaisia, joilla ei ole mitään toimeentulon mahdollisuuksia Romaniassa, joten he viimeisillä rovoillaan kustantavat matkan tänne kylmän Pohjan perukoille.
Jostain syystä kuitenkaan kaikki eivät toivota hädänalaisia avosylin tervetulleiksi eivätkä pidä toisaalta myöskään heidän tarjoamaansa huimaa osaamispotentiaalia voimavarana. Vastaavaa ammattitaitoa on kuitenkin Suomessa tarjolla omasta takaa erittäin vähän. Ilkeämieliset kielet ovat nostattaneet puheita kerjäläistulvasta ja romaniongelmasta. Tällaiset kielikuvat ruokkivat ennakkoluuloja ja vaikeuttavat romanisiirtolaisten työllistymistä Suomessa.
Helsingin kaupunki on pyrkinyt ratkaisemaan tätä ns. ongelmaa monilla eri tavoilla. Aiemmin tänä vuonna kaupunki edisti ongelman ratkaisemista päättämällä, että luvaton leiriytyminen sen alueilla on sallittua. Lisäksi kaupunki on pyrkinyt torjumaan kerjäläistulvaa järjestämällä ilman rahaa tuleville tilapäismajoitusta. Näin on haluttu viestittää Bulgariaan ja Romaniaan, että Suomeen ei kannata tulla kerjäämään.
Tyypillinen romanisiirtolainen tanssii
Asian äärelle on osoitettu kaupungin sosiaalitoimen parasta asiantuntemusta. Mukana on ollut myös nuorisotoimi, koska osa siirtolaisista on vastoin ahdasmielistä vuokrasopimusta ollut majoittuneena sen käytössä olevalle tontille Helsingin Kalasatamassa. Pikkumaiset kaupunkilaiset ovat valittaneet leirien läheisyyden hygieniaongelmista ja järjestyshäiriöistä, ja lisäksi leirien sähkökytkentöjen turvallisuudesta on oltu huolissaan. Aivan aiheettomasti tietenkin, eikä se äskettäinen tulipalo Kalasataman leirissä liity näihin asioihin mitenkään.
Viimeisin innovaatio romanikerjäläisten tulvan patoamisen saralla on Helsingin kaupungin nerokas ajatus antaa kerjäläisille rahaa 25 euroa per henkilö, jotta nämä ostaisivat lauttaliput Tallinnaan ja vielä 300 euroa per autokunta bensarahaa siihen, että nämä autoilevat jouluksi kotiin Romaniaan. Väki tulee varmasti myös menemään takaisin Romaniaan, koska näin on heidän vuorenvarmasti luotettavien edustajiensa kanssa suullisesti yhteisissä neuvotteluissa sovittu.
Jo samana päivänä haastatellut kerjäläiset kertoivat kyllä olevansa tulossa takaisin ehkä noin kolmen kuukauden kuluttua. Tämä tosin tuntuu hieman oudolta, koska Helsinki on pontevasti pyrkinyt viestimään, ettei Suomeen kannata tulla. Ja kuten edellä todettukin, asiasta on nimenomaan sovittu heidän kanssaan.
Edellä kirjoitettu perustuu tositapahtumiin.
